Miksi olen kateellinen Saara Aallolle?

Kuka nyt ei tänäpäivänä tietäisi kuka on Saara Aalto. Moni tietää niinkin hyvin että tuntuu kuin korvat tai silmät räjähtäisivät joka kerta kun uudestaan ja uudestaan jostain kuuluu tai näkyy se nimi. Ehkä olisin erilainen nuori jos kirjottaisin tänä päivänä jostain muusta, oikeastaan ihan mistä tahansa, kuin Saara Aallosta. Mutta en aio olla. Vaan aion kirjottaa Saarasta.

On muutama asia joita en ole tämän Saara-hypetyksen aikana oikein ymmärtänyt. Viime kesänä yritin houkutella kavereitani Kumpulan Kyläjuhlille, koska siellä esiintyi Katri Helena. Aika moni vastasi että emmä jaksa sitä tulla kuuntelemaan. Emmä välitä Katri Helenasta. Ei hyi mitään Katri Helenaa. Vain Elämää -kaudella ihailin suuresti Suvi Teräsniskan lauluääntä. Moni sanoi että ää, Suvi on aika tylsä. Onhan sil ihan kiva ääni mut emmä sillee tykkää. Taikapeilin keikoilla oon aina eturivissä kun moni muu mutruaa että ää eihän niil oo ku yks biisi. Olihan ne joskus ihan hyvii mut emmä niit jaksa.

Eikä siinä. Ei tartte tykätä. Ei ole käynyt mielessäkään sanoa, että ootte vaan kateellisia.

Mä olen seurannut Saara Aallon uraa Talentista asti. Taisin jopa tykätä siitä Talentissa vaikka tykkäsinkin voittajasta enemmän. Saara on esiintynyt monessa musikaalissa, mitkä oon nähnyt. Oon jonkinasteinen Euroviisu-fani ja Saara on tuttu siten myös Euroviisukarsinnoista. Mä olen kuullut ja nähnyt sitä paljon. Mutta ei vaan iske. Ja kun mä sanon sen ääneen, mä olen kateellinen. Suomalaiset on just niin negatiivisia, aina pitää vaan hakea niitä huonoja puolia. Täh?

Mä toivoin ihan ehdottomasti Saaralle menestystä ja oon sitä mieltä että on tosi hieno juttu miten pitkälle se pääsi ja olisin suonut Saaralle voiton. Mä en toivonut sille kisan aikana yhtään mitään pahaa. Siitäkään huolimatta ettei sen laulaminen, lauluääni, esiintyminen, lavakarisma tai persoona iske muhun. Onhan se kuitenkin "meidän Saara". Mua itseasiassa nauratti se kun Saaran manageri/avopuoliso selitti miten paljon me on tehty ja me sitä ja me tätä. Ihan takuulla siinä on iso tukijoukko takana jotka on tehneet töitä menestyksen eteen, mutta kyllä se Saara oli joka siinä kisassa oli. Ei Saara ja Saaran tukijoukko.

Mä ymmärrän täysin joidenkin ihmisten vihamielisen asenteen esim Facebookin keskusteluissa Saaraa kohtaan. Jos lehdessä kymmenen ensimmäistä otsikkoa on tyyliin: 1. Saara kisaa tänään voitosta 2. Saaran asuvalinta illan finaaliin 3. Voiko Saara voittaa? 4. Saara uskoo voittoonsa 5. Saara kävi kakalla jne. niin ei ihmekään että menee överiksi. Muistelin eilen illalla aikaa ennen internettiä kun luettiin uutiset lehdestä. Maanantain lehdessä oli yksi uutinen. Tiistain lehdessä oli hyvällä tsägällä toinen uutinen samasta aiheesta. Ja that's it. Ei ollut kymmentä peräkkäistä uutista siitä onko Saaran mekko sininen vai keltainen vaiko ehkä sinikeltainen ja mitä mieltä mekosta on Vladimir Putin. Eihän se Saaran vika ole tietenkään. Se on median vika.

Toinen asia mitä en ymmärrä on suomalaisten tarve selitellä. Miksi kävi näin. Miksi Saara ei voittanutkaan. Mä eilen yöllä selasin ihan vaan muutaman keskustelunpätkän ja löysin jo ne yleisintä kolme syytä miksei voittoa tullutkaan.1. Britannia ei halunnut äänestää ei-brittiä. (Kumma kyllä ne oli äänestäneet sitä monta kertaa aiemmin ja lauantain tulosten perusteella Saara olisi voittanut) 2. Saara on seksuaalivähemmistön edustaja ja konservatiivinen Britannia ei hyväksynyt sitä. (Koska sehän tunnetusti vaikuttaa sun laulamiseen ja esiintymiseen kenen kanssa hässit eikä Britanniassa ole koskaan tunnetusti hyväksytty homoseksuaaleja laulajia. Pus Elton John <3) 3. Itseasiassa kakkossija avaa Saaralle paljon enemmän ovia, joten parempi ettei voittanut, kakkossijaahan tässä haettiin. (Kyllä. Aina kilpailuissa kakkossija on se mitä haetaan. Sen uskomme kaikki.)

Mitä jos vaan tällä kertaa parempi voitti? Ja paremmalla tarkoitan sitä kumpi sai enemmän ääniä. Mitä jos vaan oliskin käynyt niin?

Oli miten oli, toivon sydämestäni Saaralle pelkkää hyvää. Kakkossija on oikeasti uralle ehkä parempi kuin voitto, joten hopee ei oo häpee. Onnee Saara. En ehkä osta sun levyä mut en silti oo kateellinen. Make your dream come true!

Kortit pöytään - eli miten kävi Jaipurin, 7 Wonders Duelin, Fluxxin, Dale of Merchantsin sekä Exploding Kittensin

Rakastan lautapelejä. Viime laskennassa omasta hyllystä löytyi lisurit mukaanlukien 97 peliä. Sen jälkeen niitä on osteltu 10-15 lisää joten satanen on mennyt rikki jo hyvän aikaa sitten. Viime aikoina olen innostunut eritoten erilaisista korttipeleistä. Ajattelinkin arvostella muutaman viimeaikoina pelatun korttipelin.

http://noppapotti.blogspot.fi/2014_09_01_archive.html

Jaipur - Kyselin joskus Facebookin lautapelifanaatikot-ryhmässä ehdotuksia hyvistä korttipeleistä ja tätä suositeltiin. Oikeastaan olin jo unohtanut koko suosituksen kun törmäsin Arabian kirjastossa tähän ja nappasin sen mukaani. Jaipur on kaksinpeli. Sen peliaika on n. 20-30 minuuttia, eli peli ei ole kovin pitkä. Säännöt on helpot oppia ja peli on viihdyttävä. Peliä pelataan 2-3 kierrosta, niin että kaksi erävoittoa saanut pelaaja voittaa pelin. Vielä nopeamman pelistä saa siis pelaamalla vain yhden kierroksen per peli. Itse tykkäsin kyllä. Ei tätä nyt ehkä montaa peliä putkeen jaksa, mutta kiva välipeli.
Plussat: selkeät säännöt, helppo oppia ja pelata
Miinukset: liikaa sälää. Korttipelit on parhaimmillaan silloin kun on vain kortit (joskin tämä on vain minun mielipiteeni), tässä on liikaa tokeneita yms. Ei kovin hyvä matkapeli siis.
Arvosana asteikolla 4-10: 9-

https://boardgamegeek.com/boardgame/173346/7-wonders-duel

7 Wonders Duel - Varsinaista 7 Wonderssia olen pelannut kaksi kertaa ja ymmärrän sen säännöt suht hyvin. Ajattelin että Duellissa riittää osata vain alkuperäisen pelin säännöt, mutta erehdyin. Vaikka yritin pelin aikana selata sääntökirjaa läpi, niin moni sääntö jäi ymmärtämättä täysin. En koskaan löytänyt ohjekirjasta miten rintamalinja siirtyy tai miten niitä lisälätkiä saa omistukseensa. Peli oli ihan viihdyttävä, mutta lopussa olimme pelikumppanini kanssa niin hämmentyneitä kaikesta, että päätimme jättää lopputuloksen ratkaisematta ja pakata pelin laatikkoon. Itselleni sääntöjen lukeminen on välillä haastavaa, ja usein vasta pelin jälkeen joku tarttuu sääntökirjaan ja kertoo miten ko. peliä olisi oikeasti pitänyt pelata. En siis varsinaisesti nyt aio syyttää sääntökirjaa, vaan itseäni sen huonosta lukemisesta. Silti tämä peli ei nyt vaikuttanut kaikesta ennakkohypetyksestä huolimatta.
Plussat: kiva teema, paljon pelattavaa ja huomioon otettavaa, vaatii pohdintaa ja älynystyröitä
Miinukset: säännöt meni ohi ja lujaa. Enkä edes pidä itseäni täysin idioottina.
Arvosana asteikolla 4-10: 6+

 http://www.looneylabs.com/games/fluxx

Fluxx - Fluxx lähti matkaan Pitäjänmäen kirjaston kattavasta pelihyllystä. Kirjastonhoitaja, joka päivysti siinä vieressä ja antoi kommenttinsa jokaisesta pelistä jonka käteeni nappasin, kertoi ettei pidä Fluxxista eikä suosittele sitä. Uhallakin lainasin sen silti. Fluxx on nopea, tosi nopea tai mahdollisesti myös hidas korttipeli. Tässä pelissä käytössä on pelkät kortit, ei mitään ylimääräistä. Fluxxissa on perussäännöt, jotka kuuluvat: nosta yksi kortti, pelaa yksi kortti. Pelin edetessä siihen tulee uusia sääntöjä ja uusia voittoehtoja ja peli voikin päättyä yllättävän nopeasti - tai toisaalta kestää yllättävän pitkään. Fluxx oli minulle juuri sellainen korttienlätkintäpeli, jota olin etsinyt. Sääntöjä ei tarvitse opetella ulkoa tuntikausia, kun ne muuttuvat pelin edetessä ja peli on helppo opettaa. Edes englanninkieliset kortit eivät ahdistaneet koska englanti oli niin helppoa.
Plussat: helpot säännöt, hyvä matkapeli
Miinukset: liiankin yksinkertainen, tosin ei silloin jos pöydässä on kymmenen eri sääntöä jota kaikkia pitäisi yrittää noudattaa (tottapuhuen tätä en koskaan tajunnut ohjeista että kumoaako uusi sääntö edellisen säännön, ilmeisestikään ei. Miten sitten toimitaan jos pöydässä on sääntö "nosta 3 korttia kierroksella" sekä "nosta neljä korttia kierroksella"? Nostetaanko silloin 3, 4 vai 7 korttia?)
Arvosana asteikolla 4-10: 9+

https://boardgamegeek.com/boardgame/176165/dale-merchants

Dale of Merchants - Törmäsin tähän peliin jossain internetin suuressa maailmassa vasta muutama viikko sitten vaikka peli on julkaistu viime vuoden puolella kickstarterin kautta ja pelistä on ilmestynyt jo kakkososakin. Se on suomalaisen Snowdale Design -peliyhtiön tuotos. Peli on englanninkielinen ja sen kortit sisältävätkin paljon englantia. Englannin kieli ahdistaa minua peleissä, vaikka sitä hyvin toki ymmärrän, niin esim. korttien muistaminen kun niissä on paljon englantia, on haastavaa. Pelatessa tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Isompi ongelma oli käsittää säännöt, mutta kun lautapelioppaan Mikko ystävällisesti linkkasi minulle suomenkieliset ohjeet peliin, niin sain esim. jaettua kortit oikein vihdoinkin. Peli oli viihdyttävä ja kortit on järjettömän söpöt. Yllättävän nopeakin se oli. Jotenkin olin odottanut pidempää peliä ja kikkailua pakan keräilyllä, mutta pelitoverini iski sellaista vauhtia torikojujaan pystyyn että yhtäkkiä peli olikin ohi. Tarkoituksenahan tässä on koota kahdeksan torikojua ja joka kahdeksannen pystyyn pykää, on voittanut. Pelissä on kuusi eläinpakkaa ja niistä käytössä on kerralla pelaajien määrän verran pakkoja plus yksi. Me kaksinpelissä siis kokeilimme vasta kolmen pakan verran peliä. Tokihan ostin samalla myös kakkososan tähän, joten meillä on vielä kolmeen peliin pakat valmiina odottamassa.
Odotin tätä peliä kuin kuuta nousevaa ja viikon ajan hypistelin pakettia ja kortteja ja luin sääntöjä. Ensipelin jälkeen olo oli kuitenkin aika ontto. Tässäkö se nyt oli? Pelissä ei ole mitään mainittavia vikoja, jostain syystä olin vain nostanut sen mielessäni niin mielettömäksi, että pakko myöntää hivenen pettyneeni. Ehkäpä annan sille uuden mahdollisuuden, ja katsotaan josko meidän rakkaustarina lähtisi tästä sitten kuitenkin nousuun.
Plussat: Ulkoasu on hieno, paketti kivan kompakti, saa helposti mukaan. Peli on viihdyttävä ja ohjeet simppelit kun ne ensin tajuaa. 
Miinukset: Jotain jäi. En tiedä mitä. Voi olla että tämä johtuu täysin siitä, että omat odotukseni oli liian korkeat. Peli oli ohi yllättävän nopeasti, olisin ehkä enemmän kaivannut sitä korttipakan kasvatusta ja kikkailua sillä. Dominion on yksi ikisuosikkejani ja siinä parasta on kasvattaa ensin itselleen täydellinen korttipakka ja vasta sitten alkaa kerätä pisteitä. Tässä se osoittautui mahdottomaksi kun pelikaverilla oli jo puolet kojuista pystyssä ja lisää tulossa kovaa vauhtia kun itse yritin kikkailla.
Arvosana asteikolla 4-10: 9

https://houseofgeekery.com/2015/08/11/tabletop-tuesday-exploding-kittens/

Exploding Kittens - Minä tykkään kissanpennuista. Siksi on ehkä vähän hassua, että viimeaikoina olen jauhanut yhä uudelleen ja uudelleen kahdesta pelistä. Kittens in Blender ja Exploding Kittens. Tämä johti jopa siihen, että vaihdoimme meidän wifin nimeksi Kittens in Blender. Kittens in Blenderiä en ole löytänyt vielä tästä maailmasta vaikka lautapelikaupat, lautapelinettikaupat ja Amazonit sun muut on selattu. Amazonista se toki löytyi, mutta out of stock kaikkialta. Niinpä tilasin Amazonista tuskaani lieventämään tuon Exploding Kittensin, koska ajattelin, että ehkäpä pääsen yli siitä, etten saa laittaa kissanpentuja blenderiin, jos pääsen edes räjäyttelemään niitä.
Jälleen peli jonka kortit ja säännöt ovat englanniksi. Mutta aiempien kokemuksien siivittämänä tartuin tähän jo hymyhuulin pelkoa tuntematta. Jälleen säännöt ovat simppelit ja korteissa vain vähän tekstiä ja ne on helppo oppia ulkoa yhden pelin aikana. Peli oli hauska ja vikkelä, sekä kompaktin kokoinen. Eikä tullut edes pahamieli kissanpentujen räjäyttämisestä.
Plussat: helppo matkapeli, viihdyttävä ja nopea pikapeli.
Miinukset: ehkä liiankin helppo, tosin välillä hyvä niin.
Arvosana asteikolla 4-10: 9½