Olen harrastanut ratsastusta enemmän ja vähemmän 23 vuotta. Siihen on mahtunut jos jonkinlaista tippumista, kolhimista ja sattumusta. Lapsena sitä toki useimmiten vaan nousi ylös ja jatkoi matkaansa, mutta näin vanhemmalla iällä tippuminen yli puolentoista metrin korkeudesta kovasta vauhdista sattuu, joskus niin paljon että joutuu menemään lääkäriin. Koskaan ei ole sattunut vakavasti, mutta näistä lääkärikerroista mulla on muutamia hauskoja tarinoita kerrottavaksi.
Kuusi vuotta sitten olin istuntakurssilla ja ratsastin hevosella ilman jalustimia ja ilman käsiä. Hehe. Mulla on maailman surkein tasapaino ja sehän luonnollisesti johti siihen että kun hevonen siirtyi laukasta raviin ja teki siihen perään vielä hauskan pikku sivuloikan, niin minä tömähdin alas selästä. Nousin kyllä vielä takaisin, mutta selkäni huusi perkelettä. Kotimatka oli työn ja tuskan takana, kesti vartti kammeta autoon. Meinasin ajaa pikkuteitä varovaisuuttani, mutta tajusin miten kauan se veisi joten päräytin motaria. Vartin yritin päästä sitten autosta pois kotonani.
Seuraavana päivänä menin sitten lääkäriin. Hädin tuskin pystyin liikkua, istuutuminen, nouseminen ja kaikki sellainen otti aikansa. Selitettyäni tilanteen lääkärin ensimmäinen kysymys oli, että minkä kokoinen hevonen se oli. Onhan se toki eri asia pudota shetlanninponin tai isokokoisen jättiläishevosen selästä, mutta näytinkö minä 70 kiloineni siltä että minä olisin ylipäätään kovin pienellä ponilla voinut ratsastaa? Seuraavaksi lääkäri tiedusteli asustustani, eli mitä minulla oli päällä. Hämmennyin kysymyksestä mutta tajusin sitten hänen tietysti tarkoittaneen turvavarustuksia. Juu ei ollut turvaliiviä. Ei ei, en minä sitä tarkoittanut, lääkäri tarkensi. Oliko sinulla housut ja paita?
Öm. Mainitsinko että olin ratsastustunnilla. En pornoleffan kuvauksessa.
Seuraavaksi lääkäriä alkoi kiinnostaa muut elämäntapani, poltanko, juonko. Siinä vaiheessa olin jo sen verran huvittunut lääkärin kysymyksistä, joten vastasin että en putoamishetkellä tehnyt kumpaakaan. Lääkäri hermostui, kirjoitti reseptin panadolia ja pari päivää sairaslomaa, ja tähdensi että jos selkäkipu jatkuu niin älä tule tänne, mene työterveyslääkäriin. Minusta tapaturma ei ole työterveysasia, varsinkin kun sen vakuutus korvaa, mutta tein työtä käskettyä. Enpä tuolle lääkärille olisi toki mennytkään enää takaisin. Harmittaa kyllä että en koskaan tehnyt valitusta. Muistan lääkärin nimen vieläkin, en aio mennä hänen vastaanotolleen toiste :)
No se selkäkipuhan tosiaan sitten jatkui edelleen joten menin työterveyslääkärille. Olin jo kääntyä takaisin kun lääkäri esitti ensimmäisen kysymyksensä: tipuitko sinä laukasta vai normaalivauhdista? En tiedä mikä on hevosen normaalivauhti. En kyllä muista mitä vastasin. Ravissa se hevonen sillä tippumishetkellä oli, taisin siis vastata että normaalivauhdista. Onneksi tämä lääkäri otti minut kuitenkin vakavasti ja lähetti röntgeniin. Selästä löytyi lannerangan kahden sivuhaarakkeen murtuma. Vakavin ratsastustapaturmani, joskaan ei sekään kovin vakava ollut. 3-6 viikon ratsastuskielto ja that's it.
Viimeisen vuoden sisään oon useaan otteeseen paitsi tippuillut selästä niin myös rasittanut lääkäreitä sillä. Oma fyysinen kunto on melko heikossa hapessa, joten se että joka kerta sattuu, johtuu pitkälti siitä. Se että kunto on huono johtuu sairauksista ja sen sellaisista. Vuoden sisään oon tutkituttanut ainakin olkapäätäni jonka satutin hevosen kompastuttua allani. Ensin epäiltiin jänteen repeytymistä, mutta magneettikuvasta löytyi nivelpussin arpeutuma, joka taas oli johtunut olkapään sijoiltaan menemisestä siinä rytäkässä. Tämä johti sitten traumaperäiseen jäätyneeseen olkapäähän. Tapahtumasta on vuosi kohta, ja olkapää vaivaa edelleen. Niskani nyrjäytin viime syksynä kun tulin voltilla hevosen selästä alas sen pelästyttyä. Keväällä sen sijaan satutin käteni kun lensin maneesin seinän kautta hevosen jalkoihin ja hevonen pysähtyi kavio kämmenelläni. Juu, elämäni on jännittävää.
Joka tapauksessa lääkärissä tuli siis ravattua tiuhaan ja aina kertomukseni alkoi samoilla sanoilla: tipuin tuossa hevosen selästä. Kun keväällä menin sitten tuota kavion jäljen koristamaa kättäni esittelemään niin lääkärin ensimmäinen kommentti oli, että oletko sä aivan varma että ratsastus on sinun hyvinvointiasi tukeva harrastus. Pysähdyin. Mitä? Niin ei kun katselin tässä tätä sinun sairashistoriaasi. No tässä nyt on ollut kaikenlaista... Kumman vika se oli, lääkäri kysyi tiukkaan sävyyn. Sinun vai hevosen? Kyllä se ihan oma vikani oli, vastasin. Niinpä tietysti, lääkäri puuskahti. Aina te vaan puolustelette niitä hevosianne. Kun lähdin vastaanotolta, lääkäri vielä hihkaisi perääni, että valitse jatkossa sitten säyseämpi hevonen, vaikka niin tuskin tulee käymään.
Oon toki siitä onnellinen että aina olen selvinnyt vähin vammoin. Olen ollut paikalla kun ratsastuskaverilta on murtunut kallo, se oli ehkä pysäyttävin kokemus ikinä. Tuolla tytöllä oli kyllä kypärä päässään, mutta se viimeistään varmisti sen, etten itse ikinä nousisi hevosen selkään ilman kypärää. Tuo tyttö selvisi, ilman kypärää hän ei olisi selvinnyt ikimaailmassa. Estetunneilla olen usein ainoa, joka pitää turvaliiviä, mutta pidän sitä silti. Ehkä se naurattaa jotakuta, minua naurattaa vain se, että selviän vähemmillä vammoilla kun niitä volttejani sieltä hevosen selästä heittelen :)
Kaikki tekstin kuvat on ottanut Annukka S. ja niissä esiintyy minun lisäkseni Rontti, Julli ja Ferra.
perjantai 3. heinäkuuta 2015
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Kesäloma
http://nyt.fi/aihe/fokit/
Tiijätkö sen tunteen?
Minä tiedän. Menossa on kolmaskymmeneskolmas kesäni. Jos ei kouluaikojen pitkiä kesälomia lasketa mukaan, niin tulossa on yhdeksäs kesälomani. Ja joka kesä kaava on tismalleen sama.
Ensin odotetaan lomaa. Kesäloman odotus alkaa aktiivisesti joulun jälkeen. Viime vuonna se alkoi tosin jo marraskuussa, koska mulla oli masterplan, jonka suunnittelu vaati hivenen enemmän aikaa kuin normaalin kesäloman suunnittelu. Alkuvuosi on aikaa tutkia lomakohteita, tehdä listoja mitä haluaa tehdä, etsiä nettikaupoista uusia kesävaatteita, hankkia kesäkuntoa (joskaan tätä en koskaan vielä ole saavuttanut, ehkä ensi kesänä sitten?), haaveilla ja unelmoida maailman parhaasta kesästä täynnä hellettä, aurinkoa, rokkenrollia ja rakkautta. Helen Hoffnerin Summer of Love repeatille soimaan, täältä tullaan kesä!
Maalishuhtikuussa alkaa sitten kesälomien päättäminen työpaikoilla, joten silloin alkaa selvitä paitsi koska tämä vuoden huippukohta on, ja toisaalta myös että kenen kanssa mä ne kaikki kreisit kesäjutut teen, eli kenellä on samaan aikaan loma kuin mulla. Ai ei kellään? No mutta toisaalta kesällä ihmiset on iloisia ja sosiaalisia, voin kulkea yksin rannasta rantaan ja terassista terassille ja löytää uusia kesäihmisiä elämääni. Vaikka olen ujo ja arka lapsi, niin kesällä on helppo tutustua ihmisiin, menet vaan paikalle ja sulla on kymmenen uutta ystävää välittömästi.
Paria viikkoa ennen alkaa laskeminen. TJ 9. Onhan matkat jo varattu? TJ 7 Onhan sortsit jo kaivettu esiin? TJ 5, onhan auto jo tankattu ja pakattu? TJ 3, onhan skumppa jo kylmenemässä? TJ 2, onhan aurinkorasva jo levitetty? TJ 1, hengitä. TJ 0. BOOOOOOOOOOM!
Ja sitten sitä lähtee töistä, tunnin etuajassa koska LOMALOMALOMALOMALOMALOMA, matkaat bussilla kotiin ja katsot kuinka vesisade tippuu pitkin bussin ikkunaa. Ja sä meet kotiin ja laitat taas sen Summer of Loven soimaan ja tanssit pitkin yksiötäsi. LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA. Ja sitten. Sitten sitä voisi vaikka levätä hetken aikaa. Ehkä siivota. Lähteekö kukaan terassille? Ai siellä sataa edelleen. En mä sinne yksin kyllä viitsi mennäkään. Ei se haittaa, onhan lomaa vielä jäljellä.
Ja ennen kuin huomaatkaan niin se on ohi. Joko sä olet varmistanut ettei sekuntiakaan kesästä mene ohi ja viipottanut eessuntaassun sellaista kyytiä että olet loman jälkeen entistäkin väsyneempi. Maanantaina Linnanmäki, tiistaina Särkänniemi, teskiviikkona Ranuan eläinpuisto, torstaiperjantai Ruotsin laivalla, lauantaina mökille ja sunnuntaina jo kotio sieltä ettei loma mene pelkäksi mökillä makaamiseksi. Tai sitten sä et ole tehnyt mitään. Ja kun yhtenä päivänä katsot kalenteriasi ja tajuat että työt alkaa huomenna, sä mietit että mitä tässä tapahtui. Kreisikesä 2015. Summer of Love ja rokkenrollia. Missä ne oli?
Ja sitten sä palaat töihin ja ajattelet että noh, ensi kesänä sitten. Kreisikesä 2016. Paras kesä EVER!!!
Mä rakastan kesää yli kaiken. Mutta jos joku kysyy että mikä on mun suosikkivuodenaikani, vastaan aina kevät. Koska parasta maailmassa on odottaa jotain saapuvaksi. En ole ihminen joka elää hetkessä, tässä ja nyt. Elän aina tulevassa tai sitten menneessä. Rakastan suunnitella ja odottaa, rakastan myös muistella. Olipa upea kesä, saisipa sen takaisin. Vaikken tehnytkään mitään.
Kesäloman alkamiseen on tätä kirjoittaessa TJ 4. Tilasin helteetkin alkamaan silloin. Olkaa hyvä vain.
Tiijätkö sen tunteen?
Minä tiedän. Menossa on kolmaskymmeneskolmas kesäni. Jos ei kouluaikojen pitkiä kesälomia lasketa mukaan, niin tulossa on yhdeksäs kesälomani. Ja joka kesä kaava on tismalleen sama.
Ensin odotetaan lomaa. Kesäloman odotus alkaa aktiivisesti joulun jälkeen. Viime vuonna se alkoi tosin jo marraskuussa, koska mulla oli masterplan, jonka suunnittelu vaati hivenen enemmän aikaa kuin normaalin kesäloman suunnittelu. Alkuvuosi on aikaa tutkia lomakohteita, tehdä listoja mitä haluaa tehdä, etsiä nettikaupoista uusia kesävaatteita, hankkia kesäkuntoa (joskaan tätä en koskaan vielä ole saavuttanut, ehkä ensi kesänä sitten?), haaveilla ja unelmoida maailman parhaasta kesästä täynnä hellettä, aurinkoa, rokkenrollia ja rakkautta. Helen Hoffnerin Summer of Love repeatille soimaan, täältä tullaan kesä!
Maalishuhtikuussa alkaa sitten kesälomien päättäminen työpaikoilla, joten silloin alkaa selvitä paitsi koska tämä vuoden huippukohta on, ja toisaalta myös että kenen kanssa mä ne kaikki kreisit kesäjutut teen, eli kenellä on samaan aikaan loma kuin mulla. Ai ei kellään? No mutta toisaalta kesällä ihmiset on iloisia ja sosiaalisia, voin kulkea yksin rannasta rantaan ja terassista terassille ja löytää uusia kesäihmisiä elämääni. Vaikka olen ujo ja arka lapsi, niin kesällä on helppo tutustua ihmisiin, menet vaan paikalle ja sulla on kymmenen uutta ystävää välittömästi.
Paria viikkoa ennen alkaa laskeminen. TJ 9. Onhan matkat jo varattu? TJ 7 Onhan sortsit jo kaivettu esiin? TJ 5, onhan auto jo tankattu ja pakattu? TJ 3, onhan skumppa jo kylmenemässä? TJ 2, onhan aurinkorasva jo levitetty? TJ 1, hengitä. TJ 0. BOOOOOOOOOOM!
Ja sitten sitä lähtee töistä, tunnin etuajassa koska LOMALOMALOMALOMALOMALOMA, matkaat bussilla kotiin ja katsot kuinka vesisade tippuu pitkin bussin ikkunaa. Ja sä meet kotiin ja laitat taas sen Summer of Loven soimaan ja tanssit pitkin yksiötäsi. LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA. Ja sitten. Sitten sitä voisi vaikka levätä hetken aikaa. Ehkä siivota. Lähteekö kukaan terassille? Ai siellä sataa edelleen. En mä sinne yksin kyllä viitsi mennäkään. Ei se haittaa, onhan lomaa vielä jäljellä.
Ja ennen kuin huomaatkaan niin se on ohi. Joko sä olet varmistanut ettei sekuntiakaan kesästä mene ohi ja viipottanut eessuntaassun sellaista kyytiä että olet loman jälkeen entistäkin väsyneempi. Maanantaina Linnanmäki, tiistaina Särkänniemi, teskiviikkona Ranuan eläinpuisto, torstaiperjantai Ruotsin laivalla, lauantaina mökille ja sunnuntaina jo kotio sieltä ettei loma mene pelkäksi mökillä makaamiseksi. Tai sitten sä et ole tehnyt mitään. Ja kun yhtenä päivänä katsot kalenteriasi ja tajuat että työt alkaa huomenna, sä mietit että mitä tässä tapahtui. Kreisikesä 2015. Summer of Love ja rokkenrollia. Missä ne oli?
Ja sitten sä palaat töihin ja ajattelet että noh, ensi kesänä sitten. Kreisikesä 2016. Paras kesä EVER!!!
Mä rakastan kesää yli kaiken. Mutta jos joku kysyy että mikä on mun suosikkivuodenaikani, vastaan aina kevät. Koska parasta maailmassa on odottaa jotain saapuvaksi. En ole ihminen joka elää hetkessä, tässä ja nyt. Elän aina tulevassa tai sitten menneessä. Rakastan suunnitella ja odottaa, rakastan myös muistella. Olipa upea kesä, saisipa sen takaisin. Vaikken tehnytkään mitään.
Kesäloman alkamiseen on tätä kirjoittaessa TJ 4. Tilasin helteetkin alkamaan silloin. Olkaa hyvä vain.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Helsinkiläiset
Helsinkiläiset on ryhmä, joista
riittää mielipiteitä miltei kaikilla suomalaisilla. Googlasin sanan
”helsinkiläiset” ja sain seuraavanlaisia hakutuloksia:
”Miksi helsinkiläiset aina
jaksavat haukkua meitä muita?”
”Miksi helsinkiläiset puhuvat
niin vammaisesti?”
”Helsinkiläiset halusivat
torstaina kovasti ämpäreitä”
”Helsinkiläiset ovat omahyväisiä
paskiaisia”
Olen itse asunut Helsingissä 32
vuotta. 9 kuukautta siitä asuin
Kuopiossa, mutta sitä ei lasketa koska olin koko senkin ajan kirjoilla
Helsingissä. Opiskelin Kuopion yliopistossa ja ensimmäisinä päivinä meillä oli
joku tutustumisleikki tutoreiden kanssa. ”Moi oon Päivi ja oon Helsingistä” oli
ne sanat, jotka olisin voinut jättää sanomattakin. Siihen asti ihan mukavat
kanssaopiskelijatoverini lakkasivat puhumasta mulle ja musta tuli vihollinen.
Helsinkiläinen. Sama oli tapahtui muutama vuosi myöhemmin kuin Seinäjoen
leirintäalueella grillattiin kaveriporukalla makkaraa ja juteltiin muiden
grillaajien kanssa. Kun selvisi, mistä olemme kotoisin, kanssagrillaajamme
totesivat, että ”okei me ei puhuta enää teille”. Nauroimme kohteliaasti hyvälle
vitsille. Sitten tajusimme, ettei se ollut vitsi, he eivät oikeasti enää
puhuneet meille, olimmehan me vihollisia. Helsinkiläisiä. Tästä on tullutkin
läppä kaveripiirissä, kun menemme mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin niin
muistutamme aina toisiamme, ”hei me ollaan sitä Lahdesta”.
32 helsinkiläisvuoteni aikana
olen nyt jokatapauksessa tullut siihen lopputulokseen, että helsinkiläisiä on kuutta
alatyyppiä. Monet niputtavat kaikki samaan, mutta se ei pidä lainkaan
paikkansa. Tässä ne tulee:
1. Hesalainen. Hesalainen on muuttanut
Helsinkiin jostain muualta. Hesalaiselle Helsinki voi olla olosuhteiden pakko
tai sitten koko elämän aikainen unelma. Yleensä tuota ensin mainittua.
Hesalainen muuttaa usein takaisin maakuntiin kun on saanut opintonsa tms.
pääkaupungissa päätökseen. Joku stadilainen saattaa vahingossa sisäisesti
oksentaa kun hesalainen esittelee itsensä hesalaisena, mutta maailmanlopusta
siinä ei kuitenkaan ole kyse. Sekä omat vanhempani että kihlattuni ovat muuten hesalaisia.
Eli oman kokemukseni perusteella mahtavaa sakkia!
2. Stadilainen. Stadilainen on
stadista. Syntynyt täällä, elänyt täällä ja elää todennäköisesti lopun elämänsä
täällä, ja vaikka muuttaisi maalle on sydämeltään aina stadilainen. Stadilainen
saattaa puhua ärsyttävällä tavalla, varsinkin jos on vanhan polven Sörkan
kundeja tai vastaavia. Mutta eikö turkulaisetkin puhu aika hassusti? Saatikka
savolaiset? Stadissa ei ehkä ole omaa murretta, mutta puhetapa on silti omaa
luokkaansa. Moni pönde ottaa loukkauksena sen jos ei hogaa mitä stadilainen
yrittää sanoa. Stadilainen ei tee sitä kuitenkaan loukatakseen pöndeä, ei kai
pöndekään käytä murresanoja vittuilutarkoituksessa?? Itse oon stadilainen.
Toinen jalka paljaanakin, koska äitini käväisi Helsingissä syntymässä aikanaan.
3. Vittu mä oon hesalainen. Vittu mä
oon hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Ja on ihan helkkarin
ylpeä siitä. Nyt hän on vihdoin suuressa metropolissa ja päässyt eroon pienen
paikkakunnan sisäsiittoisuudesta. Vittu mä oon hesalainen on nyt hesasta ja
unohtaa oman kotipaikkansa murteen viikossa kun harjottelee puhumaan niin kuin
hesalaiset. Vittu mä oon hesalaisella on pissiä päässä pienen kylän verran ja
hän luulee olevansa maailman napa.
4. Vittu mä oon stadilainen. Sen
verran on nyt pakko vetää kotiin päin, että luulin että nämä ihmiset ovat
pelkkää urbaania legendaa. Kunnes kohtasin tällaisen. Oltiin tulossa
Länsisatamasta ratikalla ja tungimme itsemme täpötäyteen raitiovaunuun. Niin
täpötäyteen, että oikeastaan meidänkään ei olisi pitänyt siihen kaljakärryjemme
kanssa mahtua, mutta koska olimme olleet ensimmäiset pysäkillä odottajat, ja
koska ovi ei tullut meidän kohdalle niin ärsytti sen verran että oli pakko
puskea sisään. Ja kun me olimme päässeet sisään ilmestyi paikalle Vittu mä oon
stadilainen. Jo valmiiksi liiskaantuneet mummot kiljuivat, että et tule, et
tule, mutta Vittu mä oon stadilainen puski sisään tavaroinensa ja huusi että
stadilainen mahtuu aina. Kaljalaatikot nojasi mun reittä vasten ja painoivat
jättimäiset mustelmat siihen, tukea hän otti mun kärryistäni niin että mulla
oli työ ja tuska pitää kärryni, itseni ja isokoinen Vittu mä oon stadilainen
pystyssä heiluvassa ratikassa. Koko ratikkamatkan mies teki harvinaisen
selväksi että asuu Rööperissä, stadi on stadi ja muut ei ole mitään ja että
stadilainen ei kävele tällästä matkaa. Kihlattuni kertoi olevansa hesalainen
itsekin ja mies oksensi sisäisesti hivenen. Eiköhän tämä riitä kuvaukseksi.
Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.
5. ”Helsinkiläinen”. Tavataan myös nimillä
”stadilainen” tai ”hesalainen”. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat helkkarin ylpeitä
omasta helsinkiläisyydestään ja tekevät sen selväksi. Erona Vittu mä oon
hesalaisiin ja Vittu mä oon stadilaisiin on se, ettei nämä oikeasti edes ole
helsinkiläisiä. Pääsääntöisesti he asuvat Vantaalla, jokunen ehkä Espoossakin.
Tälläisenkin tapasin kerran reissuillani. Istun joensuulaisessa ravintolassa
ystävieni kanssa, kun herrasmies ilmestyy eteeni. ”Saaks tähän zittaa?” mies
kysyy suhauttaen ässää merkitsevästi. ”Juu istu vaan”, vastasin. Mies keräili
hiukan itseään kun en heti innostunutkaan hänen stadilaisesta aksentistaan ja
esittäytyi sitten. ”Moi, mä oon Pena ja mä oon stadist!”. Kiva. Mistä päin
stadia oot, kysyin. Miehen kasvoille leviää itsevarma leveä hymy kun hän
vastaa: ”Tiksist” (=Tikkurila=sijaitsee Vantaalla). Vau. Hymyilin miehelle ja
vastasin: ”Mä oon Päivi, mä oon Pasilasta (=sijaitsee Helsingissä)”. Mies ei
ollut enää halukas keskustelemaan kanssani, vaan nousi ylös ja poistui
paikalta. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää kellistikö mies tuona iltana
jonkun noilla iskureploillaan. En ehkä kovin suurta panosta laittaisi ”kyllä”
–vaihtoehdolle.
6.Helsinkiläinen. Ne jotka eivät
suostu kuulumaan mihinkään yllä olevista alatyypeistä. Ihan vaan normaalit
täällä asuvat ihmiset.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Homorummutus
Helsinki Pride –viikko alkoi eilen ja sen kunniaksi aion
kertoa teille 10 syytä miksi homous on väärin ja miksei homoavioliittoja tule
salliman.
1. Homous on luonnotonta. Ihminen on kautta aikain elänyt
luonnonmukaista elämää. Me ajelemme autoilla asfaltilla päällystettyjä teitä
pitkin, pukeudumme tekokuiduista valmistettuihin vaatteisiin ja korjaamme huonoa
näköämme silmälasein. Sosiaalista elämää harjoitamme täysin luonnonmukaisesti
Facebookin, Instagrammin ja Twitterin välityksellä.
p.s. itse asiassa homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa ja
eläinkunnassa joten oikeastaan se on luonnollista… mutta ei mainita sitä nyt
tässä!
2. Koska raamattu kieltää sen. Olenhan kaikin puolin täysipainoinen
kristitty. Rukoilen päivittäin, käyn sunnuntaisin kirkossa, juhannuksena muutan
veden viiniksi ja tarjoan koko kylälleni juhannusateriana viisi leipää ja kaksi
kalaa. Pidän orjia, kivitän viholliseni, en syö mereneläviä, enkä hyväksy
naista kirkossa. Kyllä koko yhteiskunnan on elettävä tuon satukirjan mukaisesti
vain koska minä uskon että se on totta.
3. Ikiaikaista avioliittolakia ei tule muuttaa. Laki on
kuitenkin ollut koskematon tuossa nykyisessä muodossaan jo vuodesta 2012.
4. Avioliittolakia ei tule muuttaa noin pienen vähemmistön
vuoksi. Yleensä kuitenkin sitä muutetaan vain enemmistön vuoksi. Lakia on
muutettu esim. sen merkittävän enemmistön vuoksi, joka on tullut raiskatuksi
avioliitossa.
5. Tätä menoa hyväksytään sitten pedofiiliset avioliitot sekä
avioituminen koiran kanssa. Kuitenkin kahden aikuisen ja täysjärkisen ihmisen
keskinäinen sopimus on täysin verrattavissa asioista sopimiseen lapsen tai
koiran kanssa.
6. Lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. Siksi vaadin
myös yksinhuoltajilta lasten poistoa. Toisen vanhemman kuoltua on ehdottomasti
lapset otettava huostaan. Pitkät työmatkat tai ulkomaankomennukset voidaan myös
laskea tähän kastiin, lapset vaan pois niin vastuuttomilta perheiltä. Kyllä
jopa hakkaava ja hyväksikäyttävä isi on aina parempi kuin kaksi äitiä.
7. Homojen lapsia kiusataan koulussa. Opettajien lapsia muuten
kiusataan myös, minua ainakin kiusattiin. Ja jokaista silmälaseja käyttävää
lasta ihan varmasti myös. Lapset siis pois opettajilta ja likinäköisiltä!
Kiusaaminen on kuitenkin aina kiusattavan ja hänen vanhempiensa vika, syy ei
koskaan ole kiusaajan kotikasvatuksessa tms.
8. Ihmissuku ei jatku. Ihmisiähän tarvitaan maailmaan
lisää, meitä ei ole täällä vielä tarpeeksi! Ja tämä nykyinen linja eittämättä johtaa
siihen että heterous katoaa ja kaikista tulee homoja. Kuka sitten enää
synnyttää tänne uusia lapsia? Homot kun eivät voi synnyttää.
9. Homous on muotia. Esim. se pikkukylän homopoika jota vedellään
päivittäin turpaan ja jonka päätä uitetaan vessanpöntössä on homo vain, koska
se on niin muodikasta!
10. Homojen avioliitot loukkaavat minun heteroavioliittoani. En
vielä tiedä miten mutta näin sen on oltava!
Loppuun vielä se otsikossa lupaamani homorummutus:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)