Kesäloma

        http://nyt.fi/aihe/fokit/


Tiijätkö sen tunteen?
Minä tiedän. Menossa on kolmaskymmeneskolmas kesäni. Jos ei kouluaikojen pitkiä kesälomia lasketa mukaan, niin tulossa on yhdeksäs kesälomani. Ja joka kesä kaava on tismalleen sama.

Ensin odotetaan lomaa. Kesäloman odotus alkaa aktiivisesti joulun jälkeen. Viime vuonna se alkoi tosin jo marraskuussa, koska mulla oli masterplan, jonka suunnittelu vaati hivenen enemmän aikaa kuin normaalin kesäloman suunnittelu. Alkuvuosi on aikaa tutkia lomakohteita, tehdä listoja mitä haluaa tehdä, etsiä nettikaupoista uusia kesävaatteita, hankkia kesäkuntoa (joskaan tätä en koskaan vielä ole saavuttanut, ehkä ensi kesänä sitten?), haaveilla ja unelmoida maailman parhaasta kesästä täynnä hellettä, aurinkoa, rokkenrollia ja rakkautta. Helen Hoffnerin Summer of Love repeatille soimaan, täältä tullaan kesä!

Maalishuhtikuussa alkaa sitten kesälomien päättäminen työpaikoilla, joten silloin alkaa selvitä paitsi koska tämä vuoden huippukohta on, ja toisaalta myös että kenen kanssa mä ne kaikki kreisit kesäjutut teen, eli kenellä on samaan aikaan loma kuin mulla. Ai ei kellään? No mutta toisaalta kesällä ihmiset on iloisia ja sosiaalisia, voin kulkea yksin rannasta rantaan ja terassista terassille ja löytää uusia kesäihmisiä elämääni. Vaikka olen ujo ja arka lapsi, niin kesällä on helppo tutustua ihmisiin, menet vaan paikalle ja sulla on kymmenen uutta ystävää välittömästi.

Paria viikkoa ennen alkaa laskeminen. TJ 9. Onhan matkat jo varattu? TJ 7 Onhan sortsit jo kaivettu esiin? TJ 5, onhan auto jo tankattu ja pakattu? TJ 3, onhan skumppa jo kylmenemässä? TJ 2, onhan aurinkorasva jo levitetty? TJ 1, hengitä. TJ 0. BOOOOOOOOOOM!

Ja sitten sitä lähtee töistä, tunnin etuajassa koska LOMALOMALOMALOMALOMALOMA, matkaat bussilla kotiin ja katsot kuinka vesisade tippuu pitkin bussin ikkunaa. Ja sä meet kotiin ja laitat taas sen Summer of Loven soimaan ja tanssit pitkin yksiötäsi. LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA. Ja sitten. Sitten sitä voisi vaikka levätä hetken aikaa. Ehkä siivota. Lähteekö kukaan terassille? Ai siellä sataa edelleen. En mä sinne yksin kyllä viitsi mennäkään. Ei se haittaa, onhan lomaa vielä jäljellä.

Ja ennen kuin huomaatkaan niin se on ohi. Joko sä olet varmistanut ettei sekuntiakaan kesästä mene ohi ja viipottanut eessuntaassun sellaista kyytiä että olet loman jälkeen entistäkin väsyneempi. Maanantaina Linnanmäki, tiistaina Särkänniemi, teskiviikkona Ranuan eläinpuisto, torstaiperjantai Ruotsin laivalla, lauantaina mökille ja sunnuntaina jo kotio sieltä ettei loma mene pelkäksi mökillä makaamiseksi. Tai sitten sä et ole tehnyt mitään. Ja kun yhtenä päivänä katsot kalenteriasi ja tajuat että työt alkaa huomenna, sä mietit että mitä tässä tapahtui. Kreisikesä 2015. Summer of Love ja rokkenrollia. Missä ne oli?

Ja sitten sä palaat töihin ja ajattelet että noh, ensi kesänä sitten. Kreisikesä 2016. Paras kesä EVER!!!

Mä rakastan kesää yli kaiken. Mutta jos joku kysyy että mikä on mun suosikkivuodenaikani, vastaan aina kevät. Koska parasta maailmassa on odottaa jotain saapuvaksi. En ole ihminen joka elää hetkessä, tässä ja nyt. Elän aina tulevassa tai sitten menneessä. Rakastan suunnitella ja odottaa, rakastan myös muistella. Olipa upea kesä, saisipa sen takaisin. Vaikken tehnytkään mitään.

Kesäloman alkamiseen on tätä kirjoittaessa TJ 4. Tilasin helteetkin alkamaan silloin. Olkaa hyvä vain.

Helsinkiläiset

Helsinkiläiset on ryhmä, joista riittää mielipiteitä miltei kaikilla suomalaisilla. Googlasin sanan ”helsinkiläiset” ja sain seuraavanlaisia hakutuloksia:

”Miksi helsinkiläiset aina jaksavat haukkua meitä muita?”

”Miksi helsinkiläiset puhuvat niin vammaisesti?”

”Helsinkiläiset halusivat torstaina kovasti ämpäreitä”

”Helsinkiläiset ovat omahyväisiä paskiaisia”

Olen itse asunut Helsingissä 32 vuotta. 9 kuukautta  siitä asuin Kuopiossa, mutta sitä ei lasketa koska olin koko senkin ajan kirjoilla Helsingissä. Opiskelin Kuopion yliopistossa ja ensimmäisinä päivinä meillä oli joku tutustumisleikki tutoreiden kanssa. ”Moi oon Päivi ja oon Helsingistä” oli ne sanat, jotka olisin voinut jättää sanomattakin. Siihen asti ihan mukavat kanssaopiskelijatoverini lakkasivat puhumasta mulle ja musta tuli vihollinen. Helsinkiläinen. Sama oli tapahtui muutama vuosi myöhemmin kuin Seinäjoen leirintäalueella grillattiin kaveriporukalla makkaraa ja juteltiin muiden grillaajien kanssa. Kun selvisi, mistä olemme kotoisin, kanssagrillaajamme totesivat, että ”okei me ei puhuta enää teille”. Nauroimme kohteliaasti hyvälle vitsille. Sitten tajusimme, ettei se ollut vitsi, he eivät oikeasti enää puhuneet meille, olimmehan me vihollisia. Helsinkiläisiä. Tästä on tullutkin läppä kaveripiirissä, kun menemme mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin niin muistutamme aina toisiamme, ”hei me ollaan sitä Lahdesta”.

 

32 helsinkiläisvuoteni aikana olen nyt jokatapauksessa tullut siihen lopputulokseen, että helsinkiläisiä on kuutta alatyyppiä. Monet niputtavat kaikki samaan, mutta se ei pidä lainkaan paikkansa. Tässä ne tulee:

1. Hesalainen. Hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Hesalaiselle Helsinki voi olla olosuhteiden pakko tai sitten koko elämän aikainen unelma. Yleensä tuota ensin mainittua. Hesalainen muuttaa usein takaisin maakuntiin kun on saanut opintonsa tms. pääkaupungissa päätökseen. Joku stadilainen saattaa vahingossa sisäisesti oksentaa kun hesalainen esittelee itsensä hesalaisena, mutta maailmanlopusta siinä ei kuitenkaan ole kyse. Sekä omat vanhempani että kihlattuni ovat muuten hesalaisia. Eli oman kokemukseni perusteella mahtavaa sakkia!

2. Stadilainen. Stadilainen on stadista. Syntynyt täällä, elänyt täällä ja elää todennäköisesti lopun elämänsä täällä, ja vaikka muuttaisi maalle on sydämeltään aina stadilainen. Stadilainen saattaa puhua ärsyttävällä tavalla, varsinkin jos on vanhan polven Sörkan kundeja tai vastaavia. Mutta eikö turkulaisetkin puhu aika hassusti? Saatikka savolaiset? Stadissa ei ehkä ole omaa murretta, mutta puhetapa on silti omaa luokkaansa. Moni pönde ottaa loukkauksena sen jos ei hogaa mitä stadilainen yrittää sanoa. Stadilainen ei tee sitä kuitenkaan loukatakseen pöndeä, ei kai pöndekään käytä murresanoja vittuilutarkoituksessa?? Itse oon stadilainen. Toinen jalka paljaanakin, koska äitini käväisi Helsingissä syntymässä aikanaan.

3. Vittu mä oon hesalainen. Vittu mä oon hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Ja on ihan helkkarin ylpeä siitä. Nyt hän on vihdoin suuressa metropolissa ja päässyt eroon pienen paikkakunnan sisäsiittoisuudesta. Vittu mä oon hesalainen on nyt hesasta ja unohtaa oman kotipaikkansa murteen viikossa kun harjottelee puhumaan niin kuin hesalaiset. Vittu mä oon hesalaisella on pissiä päässä pienen kylän verran ja hän luulee olevansa maailman napa.

4. Vittu mä oon stadilainen. Sen verran on nyt pakko vetää kotiin päin, että luulin että nämä ihmiset ovat pelkkää urbaania legendaa. Kunnes kohtasin tällaisen. Oltiin tulossa Länsisatamasta ratikalla ja tungimme itsemme täpötäyteen raitiovaunuun. Niin täpötäyteen, että oikeastaan meidänkään ei olisi pitänyt siihen kaljakärryjemme kanssa mahtua, mutta koska olimme olleet ensimmäiset pysäkillä odottajat, ja koska ovi ei tullut meidän kohdalle niin ärsytti sen verran että oli pakko puskea sisään. Ja kun me olimme päässeet sisään ilmestyi paikalle Vittu mä oon stadilainen. Jo valmiiksi liiskaantuneet mummot kiljuivat, että et tule, et tule, mutta Vittu mä oon stadilainen puski sisään tavaroinensa ja huusi että stadilainen mahtuu aina. Kaljalaatikot nojasi mun reittä vasten ja painoivat jättimäiset mustelmat siihen, tukea hän otti mun kärryistäni niin että mulla oli työ ja tuska pitää kärryni, itseni ja isokoinen Vittu mä oon stadilainen pystyssä heiluvassa ratikassa. Koko ratikkamatkan mies teki harvinaisen selväksi että asuu Rööperissä, stadi on stadi ja muut ei ole mitään ja että stadilainen ei kävele tällästä matkaa. Kihlattuni kertoi olevansa hesalainen itsekin ja mies oksensi sisäisesti hivenen. Eiköhän tämä riitä kuvaukseksi. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

  

5. ”Helsinkiläinen”. Tavataan myös nimillä ”stadilainen” tai ”hesalainen”. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat helkkarin ylpeitä omasta helsinkiläisyydestään ja tekevät sen selväksi. Erona Vittu mä oon hesalaisiin ja Vittu mä oon stadilaisiin on se, ettei nämä oikeasti edes ole helsinkiläisiä. Pääsääntöisesti he asuvat Vantaalla, jokunen ehkä Espoossakin. Tälläisenkin tapasin kerran reissuillani. Istun joensuulaisessa ravintolassa ystävieni kanssa, kun herrasmies ilmestyy eteeni. ”Saaks tähän zittaa?” mies kysyy suhauttaen ässää merkitsevästi. ”Juu istu vaan”, vastasin. Mies keräili hiukan itseään kun en heti innostunutkaan hänen stadilaisesta aksentistaan ja esittäytyi sitten. ”Moi, mä oon Pena ja mä oon stadist!”. Kiva. Mistä päin stadia oot, kysyin. Miehen kasvoille leviää itsevarma leveä hymy kun hän vastaa: ”Tiksist” (=Tikkurila=sijaitsee Vantaalla). Vau. Hymyilin miehelle ja vastasin: ”Mä oon Päivi, mä oon Pasilasta (=sijaitsee Helsingissä)”. Mies ei ollut enää halukas keskustelemaan kanssani, vaan nousi ylös ja poistui paikalta. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää kellistikö mies tuona iltana jonkun noilla iskureploillaan. En ehkä kovin suurta panosta laittaisi ”kyllä” –vaihtoehdolle.

6.Helsinkiläinen. Ne jotka eivät suostu kuulumaan mihinkään yllä olevista alatyypeistä. Ihan vaan normaalit täällä asuvat ihmiset. 

 

Homorummutus

Helsinki Pride –viikko alkoi eilen ja sen kunniaksi aion kertoa teille 10 syytä miksi homous on väärin ja miksei homoavioliittoja tule salliman.

1. Homous on luonnotonta. Ihminen on kautta aikain elänyt luonnonmukaista elämää. Me ajelemme autoilla asfaltilla päällystettyjä teitä pitkin, pukeudumme tekokuiduista valmistettuihin vaatteisiin ja korjaamme huonoa näköämme silmälasein. Sosiaalista elämää harjoitamme täysin luonnonmukaisesti Facebookin, Instagrammin ja Twitterin välityksellä.

p.s. itse asiassa homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa ja eläinkunnassa joten oikeastaan se on luonnollista… mutta ei mainita sitä nyt tässä!

2. Koska raamattu kieltää sen. Olenhan kaikin puolin täysipainoinen kristitty. Rukoilen päivittäin, käyn sunnuntaisin kirkossa, juhannuksena muutan veden viiniksi ja tarjoan koko kylälleni juhannusateriana viisi leipää ja kaksi kalaa. Pidän orjia, kivitän viholliseni, en syö mereneläviä, enkä hyväksy naista kirkossa. Kyllä koko yhteiskunnan on elettävä tuon satukirjan mukaisesti vain koska minä uskon että se on totta. 

3. Ikiaikaista avioliittolakia ei tule muuttaa. Laki on kuitenkin ollut koskematon tuossa nykyisessä muodossaan jo vuodesta 2012. 

4. Avioliittolakia ei tule muuttaa noin pienen vähemmistön vuoksi. Yleensä kuitenkin sitä muutetaan vain enemmistön vuoksi. Lakia on muutettu esim. sen merkittävän enemmistön vuoksi, joka on tullut raiskatuksi avioliitossa.

5. Tätä menoa hyväksytään sitten pedofiiliset avioliitot sekä avioituminen koiran kanssa. Kuitenkin kahden aikuisen ja täysjärkisen ihmisen keskinäinen sopimus on täysin verrattavissa asioista sopimiseen lapsen tai koiran kanssa.

6. Lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. Siksi vaadin myös yksinhuoltajilta lasten poistoa. Toisen vanhemman kuoltua on ehdottomasti lapset otettava huostaan. Pitkät työmatkat tai ulkomaankomennukset voidaan myös laskea tähän kastiin, lapset vaan pois niin vastuuttomilta perheiltä. Kyllä jopa hakkaava ja hyväksikäyttävä isi on aina parempi kuin kaksi äitiä.

7. Homojen lapsia kiusataan koulussa. Opettajien lapsia muuten kiusataan myös, minua ainakin kiusattiin. Ja jokaista silmälaseja käyttävää lasta ihan varmasti myös. Lapset siis pois opettajilta ja likinäköisiltä! Kiusaaminen on kuitenkin aina kiusattavan ja hänen vanhempiensa vika, syy ei koskaan ole kiusaajan kotikasvatuksessa tms. 

8. Ihmissuku ei jatku. Ihmisiähän tarvitaan maailmaan lisää, meitä ei ole täällä vielä tarpeeksi! Ja tämä nykyinen linja eittämättä johtaa siihen että heterous katoaa ja kaikista tulee homoja. Kuka sitten enää synnyttää tänne uusia lapsia? Homot kun eivät voi synnyttää. 

9. Homous on muotia. Esim. se pikkukylän homopoika jota vedellään päivittäin turpaan ja jonka päätä uitetaan vessanpöntössä on homo vain, koska se on niin muodikasta!

10. Homojen avioliitot loukkaavat minun heteroavioliittoani. En vielä tiedä miten mutta näin sen on oltava! 

Loppuun vielä se otsikossa lupaamani homorummutus: