Kaverini osti uuden auton. Sellaisen perusfiiatin. Tai mikä lie olikaan merkiltään, en minä tiedä eikä minua kiinnosta. Osti kuitenkin. Soitin kaverille ja onnittelin uudesta perheenjäsenestä ja ilmoitin tulevani joku päivä koeajamaan sen. Keväämmällä voisin tuoda työkavereitanikin kokeilemaan fiiattia, koska he eivät ole päässeet pitkään aikaan ajamaan autoa. Kaverini ei tunne kyseisiä työkavereita, eikä ole koskaan tavannutkaan. Tulisin kuitenkin. Oikeastaan voisimme käydä säännöllisesti pikkuajeluilla kaverin fiiatilla, vaikka ihan viikottain. Kaverini ei ollut kovin mielissään. Melko itsekästä omimista minun mielestäni.
Toinen kaverini kertoi harrastavansa bodypumppia. Kertoi käyvänsä kerran viikossa tunneilla läheisellä salilla. Ilmoitin kaverilleni että olen aina halunnut kokeilla bodypumppia, joten tulen ensi viikolla hänen mukaansa. Itseasiassa työkavereitani kiinnostaisi myös, hekin tulevat. Kaverini sanoi että tunnit ovat täynnä eikä sinne mahdu mukaan. Käskin kaverin järjestää meille tilaa, mielestäni on melko itsekästä, ettei hän huoli meitä mukaansa. Kaverin tehtävä kaverin ominaisuudessa on ottaa meidät mukaan. Mielellään emme tästä mitään maksa, kun emme tiedä onko bodypump edes meidän juttu, haluamme vain kokeilla sitä.
Ei. En minä tehnyt näistä kumpaakaan. Mutta olisin voinut.
Harrastan ratsastusta. Omaa hevosta minulla ei ole, vaan käyn tunneilla tai ratsastan vuokra-, hoito- tai lainahevosilla sopimuksen mukaan. 25 harrastusvuoteen on mahtunut lukuisan kerran näitä samoja kysymyksiä. Koska voin tulla mukaan, minäkin haluaisin ratsastaa hevosellasi, työkaverini olisi kiinnostunut kokeilemaan ratsastusta, koska hän voi tulla mukaasi.
Tehtäköön selväksi tässä julkisesti muutama asia.
Minä en omista hevosta. Minä en siten voi päättää yhdenkään hevosen puolesta kuka sillä saa ratsastaa. Minä en myöskään aio välittää kenenkään viestiä hevosen omistajalle kysyäkseni voiko kaverin kaverin työkaverin velipuoli tulla ratsastamaan sillä. Jokainen voi kysyä omia ratsastuksiaan ihan itse.
Ratsastustunneilleni voi tulla mukaan jos kokee olevansa samalla tasolla ratsastajana mikä ryhmän taso on. En käy alkeistunneilla, joten alkeisratsastajat eivät voi tunneille tulla. Lisäksi tunnille tulemisesta on sovittava tallin kanssa. Minä en kenenkään puolesta varaile tunteja, en varsinkaan sen kaverin kaverin työkaverin velipuolen puolesta.
JOS minä omistaisin hevosen, minä omistaisin sen itseäni varten. Yhtälailla kuin omistan auton. Voin lainata hevosta tai autoa jollekin läheiselle ja hyvälle ystävälle, jos hänellä on erityinen syy ja tarve siihen. Joskus voin viedä jonkun läheisen ja hyvän ystävän ihan ystävänpalveluksena ajelulle autollani tai hevosellani. Kaverin kaverin työkaverin velipuoli ei lukeudu näihin hyviin ystäviini. Tai voisi lukeutua jos haluaisi minusta jotain muuta kuin käyttää minua ja omaisuuttani hyväkseen. Ehkä kannattaisi vaikka kokeilla kahvin tarjoamista ensin?
Ja ei, en pidä itseäni itsekkäänä tästä syystä vaikka niin minulle on kerrottu. Jostain syystä vaan ihmisten mielestä hevonen on yleistä omaisuutta, mutta esim. hammasharja on yksityistä. Vai lainaisitko sinä hammasharjaasi kaverin kaverin työkaverin velipuolelle?
Kuka nyt ei tänäpäivänä tietäisi kuka on Saara Aalto. Moni tietää niinkin hyvin että tuntuu kuin korvat tai silmät räjähtäisivät joka kerta kun uudestaan ja uudestaan jostain kuuluu tai näkyy se nimi. Ehkä olisin erilainen nuori jos kirjottaisin tänä päivänä jostain muusta, oikeastaan ihan mistä tahansa, kuin Saara Aallosta. Mutta en aio olla. Vaan aion kirjottaa Saarasta.
On muutama asia joita en ole tämän Saara-hypetyksen aikana oikein ymmärtänyt. Viime kesänä yritin houkutella kavereitani Kumpulan Kyläjuhlille, koska siellä esiintyi Katri Helena. Aika moni vastasi että emmä jaksa sitä tulla kuuntelemaan. Emmä välitä Katri Helenasta. Ei hyi mitään Katri Helenaa. Vain Elämää -kaudella ihailin suuresti Suvi Teräsniskan lauluääntä. Moni sanoi että ää, Suvi on aika tylsä. Onhan sil ihan kiva ääni mut emmä sillee tykkää. Taikapeilin keikoilla oon aina eturivissä kun moni muu mutruaa että ää eihän niil oo ku yks biisi. Olihan ne joskus ihan hyvii mut emmä niit jaksa.
Eikä siinä. Ei tartte tykätä. Ei ole käynyt mielessäkään sanoa, että ootte vaan kateellisia.
Mä olen seurannut Saara Aallon uraa Talentista asti. Taisin jopa tykätä siitä Talentissa vaikka tykkäsinkin voittajasta enemmän. Saara on esiintynyt monessa musikaalissa, mitkä oon nähnyt. Oon jonkinasteinen Euroviisu-fani ja Saara on tuttu siten myös Euroviisukarsinnoista. Mä olen kuullut ja nähnyt sitä paljon. Mutta ei vaan iske. Ja kun mä sanon sen ääneen, mä olen kateellinen. Suomalaiset on just niin negatiivisia, aina pitää vaan hakea niitä huonoja puolia. Täh?
Mä toivoin ihan ehdottomasti Saaralle menestystä ja oon sitä mieltä että on tosi hieno juttu miten pitkälle se pääsi ja olisin suonut Saaralle voiton. Mä en toivonut sille kisan aikana yhtään mitään pahaa. Siitäkään huolimatta ettei sen laulaminen, lauluääni, esiintyminen, lavakarisma tai persoona iske muhun. Onhan se kuitenkin "meidän Saara". Mua itseasiassa nauratti se kun Saaran manageri/avopuoliso selitti miten paljon me on tehty ja me sitä ja me tätä. Ihan takuulla siinä on iso tukijoukko takana jotka on tehneet töitä menestyksen eteen, mutta kyllä se Saara oli joka siinä kisassa oli. Ei Saara ja Saaran tukijoukko.
Mä ymmärrän täysin joidenkin ihmisten vihamielisen asenteen esim Facebookin keskusteluissa Saaraa kohtaan. Jos lehdessä kymmenen ensimmäistä otsikkoa on tyyliin: 1. Saara kisaa tänään voitosta 2. Saaran asuvalinta illan finaaliin 3. Voiko Saara voittaa? 4. Saara uskoo voittoonsa 5. Saara kävi kakalla jne. niin ei ihmekään että menee överiksi. Muistelin eilen illalla aikaa ennen internettiä kun luettiin uutiset lehdestä. Maanantain lehdessä oli yksi uutinen. Tiistain lehdessä oli hyvällä tsägällä toinen uutinen samasta aiheesta. Ja that's it. Ei ollut kymmentä peräkkäistä uutista siitä onko Saaran mekko sininen vai keltainen vaiko ehkä sinikeltainen ja mitä mieltä mekosta on Vladimir Putin. Eihän se Saaran vika ole tietenkään. Se on median vika.
Toinen asia mitä en ymmärrä on suomalaisten tarve selitellä. Miksi kävi näin. Miksi Saara ei voittanutkaan. Mä eilen yöllä selasin ihan vaan muutaman keskustelunpätkän ja löysin jo ne yleisintä kolme syytä miksei voittoa tullutkaan.1. Britannia ei halunnut äänestää ei-brittiä. (Kumma kyllä ne oli äänestäneet sitä monta kertaa aiemmin ja lauantain tulosten perusteella Saara olisi voittanut) 2. Saara on seksuaalivähemmistön edustaja ja konservatiivinen Britannia ei hyväksynyt sitä. (Koska sehän tunnetusti vaikuttaa sun laulamiseen ja esiintymiseen kenen kanssa hässit eikä Britanniassa ole koskaan tunnetusti hyväksytty homoseksuaaleja laulajia. Pus Elton John <3) 3. Itseasiassa kakkossija avaa Saaralle paljon enemmän ovia, joten parempi ettei voittanut, kakkossijaahan tässä haettiin. (Kyllä. Aina kilpailuissa kakkossija on se mitä haetaan. Sen uskomme kaikki.)
Mitä jos vaan tällä kertaa parempi voitti? Ja paremmalla tarkoitan sitä kumpi sai enemmän ääniä. Mitä jos vaan oliskin käynyt niin?
Oli miten oli, toivon sydämestäni Saaralle pelkkää hyvää. Kakkossija on oikeasti uralle ehkä parempi kuin voitto, joten hopee ei oo häpee. Onnee Saara. En ehkä osta sun levyä mut en silti oo kateellinen. Make your dream come true!
Rakastan lautapelejä. Viime laskennassa omasta hyllystä löytyi lisurit mukaanlukien 97 peliä. Sen jälkeen niitä on osteltu 10-15 lisää joten satanen on mennyt rikki jo hyvän aikaa sitten. Viime aikoina olen innostunut eritoten erilaisista korttipeleistä. Ajattelinkin arvostella muutaman viimeaikoina pelatun korttipelin.
Jaipur - Kyselin joskus Facebookin lautapelifanaatikot-ryhmässä ehdotuksia hyvistä korttipeleistä ja tätä suositeltiin. Oikeastaan olin jo unohtanut koko suosituksen kun törmäsin Arabian kirjastossa tähän ja nappasin sen mukaani. Jaipur on kaksinpeli. Sen peliaika on n. 20-30 minuuttia, eli peli ei ole kovin pitkä. Säännöt on helpot oppia ja peli on viihdyttävä. Peliä pelataan 2-3 kierrosta, niin että kaksi erävoittoa saanut pelaaja voittaa pelin. Vielä nopeamman pelistä saa siis pelaamalla vain yhden kierroksen per peli. Itse tykkäsin kyllä. Ei tätä nyt ehkä montaa peliä putkeen jaksa, mutta kiva välipeli. Plussat: selkeät säännöt, helppo oppia ja pelata Miinukset: liikaa sälää. Korttipelit on parhaimmillaan silloin kun on vain kortit (joskin tämä on vain minun mielipiteeni), tässä on liikaa tokeneita yms. Ei kovin hyvä matkapeli siis. Arvosana asteikolla 4-10: 9-
7 Wonders Duel - Varsinaista 7 Wonderssia olen pelannut kaksi kertaa ja ymmärrän sen säännöt suht hyvin. Ajattelin että Duellissa riittää osata vain alkuperäisen pelin säännöt, mutta erehdyin. Vaikka yritin pelin aikana selata sääntökirjaa läpi, niin moni sääntö jäi ymmärtämättä täysin. En koskaan löytänyt ohjekirjasta miten rintamalinja siirtyy tai miten niitä lisälätkiä saa omistukseensa. Peli oli ihan viihdyttävä, mutta lopussa olimme pelikumppanini kanssa niin hämmentyneitä kaikesta, että päätimme jättää lopputuloksen ratkaisematta ja pakata pelin laatikkoon. Itselleni sääntöjen lukeminen on välillä haastavaa, ja usein vasta pelin jälkeen joku tarttuu sääntökirjaan ja kertoo miten ko. peliä olisi oikeasti pitänyt pelata. En siis varsinaisesti nyt aio syyttää sääntökirjaa, vaan itseäni sen huonosta lukemisesta. Silti tämä peli ei nyt vaikuttanut kaikesta ennakkohypetyksestä huolimatta. Plussat: kiva teema, paljon pelattavaa ja huomioon otettavaa, vaatii pohdintaa ja älynystyröitä Miinukset: säännöt meni ohi ja lujaa. Enkä edes pidä itseäni täysin idioottina. Arvosana asteikolla 4-10: 6+
http://www.looneylabs.com/games/fluxx
Fluxx - Fluxx lähti matkaan Pitäjänmäen kirjaston kattavasta pelihyllystä. Kirjastonhoitaja, joka päivysti siinä vieressä ja antoi kommenttinsa jokaisesta pelistä jonka käteeni nappasin, kertoi ettei pidä Fluxxista eikä suosittele sitä. Uhallakin lainasin sen silti. Fluxx on nopea, tosi nopea tai mahdollisesti myös hidas korttipeli. Tässä pelissä käytössä on pelkät kortit, ei mitään ylimääräistä. Fluxxissa on perussäännöt, jotka kuuluvat: nosta yksi kortti, pelaa yksi kortti. Pelin edetessä siihen tulee uusia sääntöjä ja uusia voittoehtoja ja peli voikin päättyä yllättävän nopeasti - tai toisaalta kestää yllättävän pitkään. Fluxx oli minulle juuri sellainen korttienlätkintäpeli, jota olin etsinyt. Sääntöjä ei tarvitse opetella ulkoa tuntikausia, kun ne muuttuvat pelin edetessä ja peli on helppo opettaa. Edes englanninkieliset kortit eivät ahdistaneet koska englanti oli niin helppoa. Plussat: helpot säännöt, hyvä matkapeli Miinukset: liiankin yksinkertainen, tosin ei silloin jos pöydässä on kymmenen eri sääntöä jota kaikkia pitäisi yrittää noudattaa (tottapuhuen tätä en koskaan tajunnut ohjeista että kumoaako uusi sääntö edellisen säännön, ilmeisestikään ei. Miten sitten toimitaan jos pöydässä on sääntö "nosta 3 korttia kierroksella" sekä "nosta neljä korttia kierroksella"? Nostetaanko silloin 3, 4 vai 7 korttia?) Arvosana asteikolla 4-10: 9+
Dale of Merchants - Törmäsin tähän peliin jossain internetin suuressa maailmassa vasta muutama viikko sitten vaikka peli on julkaistu viime vuoden puolella kickstarterin kautta ja pelistä on ilmestynyt jo kakkososakin. Se on suomalaisen Snowdale Design -peliyhtiön tuotos. Peli on englanninkielinen ja sen kortit sisältävätkin paljon englantia. Englannin kieli ahdistaa minua peleissä, vaikka sitä hyvin toki ymmärrän, niin esim. korttien muistaminen kun niissä on paljon englantia, on haastavaa. Pelatessa tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Isompi ongelma oli käsittää säännöt, mutta kun lautapelioppaan Mikko ystävällisesti linkkasi minulle suomenkieliset ohjeet peliin, niin sain esim. jaettua kortit oikein vihdoinkin. Peli oli viihdyttävä ja kortit on järjettömän söpöt. Yllättävän nopeakin se oli. Jotenkin olin odottanut pidempää peliä ja kikkailua pakan keräilyllä, mutta pelitoverini iski sellaista vauhtia torikojujaan pystyyn että yhtäkkiä peli olikin ohi. Tarkoituksenahan tässä on koota kahdeksan torikojua ja joka kahdeksannen pystyyn pykää, on voittanut. Pelissä on kuusi eläinpakkaa ja niistä käytössä on kerralla pelaajien määrän verran pakkoja plus yksi. Me kaksinpelissä siis kokeilimme vasta kolmen pakan verran peliä. Tokihan ostin samalla myös kakkososan tähän, joten meillä on vielä kolmeen peliin pakat valmiina odottamassa.
Odotin tätä peliä kuin kuuta nousevaa ja viikon ajan hypistelin pakettia ja kortteja ja luin sääntöjä. Ensipelin jälkeen olo oli kuitenkin aika ontto. Tässäkö se nyt oli? Pelissä ei ole mitään mainittavia vikoja, jostain syystä olin vain nostanut sen mielessäni niin mielettömäksi, että pakko myöntää hivenen pettyneeni. Ehkäpä annan sille uuden mahdollisuuden, ja katsotaan josko meidän rakkaustarina lähtisi tästä sitten kuitenkin nousuun. Plussat: Ulkoasu on hieno, paketti kivan kompakti, saa helposti mukaan. Peli on viihdyttävä ja ohjeet simppelit kun ne ensin tajuaa. Miinukset: Jotain jäi. En tiedä mitä. Voi olla että tämä johtuu täysin siitä, että omat odotukseni oli liian korkeat. Peli oli ohi yllättävän nopeasti, olisin ehkä enemmän kaivannut sitä korttipakan kasvatusta ja kikkailua sillä. Dominion on yksi ikisuosikkejani ja siinä parasta on kasvattaa ensin itselleen täydellinen korttipakka ja vasta sitten alkaa kerätä pisteitä. Tässä se osoittautui mahdottomaksi kun pelikaverilla oli jo puolet kojuista pystyssä ja lisää tulossa kovaa vauhtia kun itse yritin kikkailla. Arvosana asteikolla 4-10: 9
Exploding Kittens - Minä tykkään kissanpennuista. Siksi on ehkä vähän hassua, että viimeaikoina olen jauhanut yhä uudelleen ja uudelleen kahdesta pelistä. Kittens in Blender ja Exploding Kittens. Tämä johti jopa siihen, että vaihdoimme meidän wifin nimeksi Kittens in Blender. Kittens in Blenderiä en ole löytänyt vielä tästä maailmasta vaikka lautapelikaupat, lautapelinettikaupat ja Amazonit sun muut on selattu. Amazonista se toki löytyi, mutta out of stock kaikkialta. Niinpä tilasin Amazonista tuskaani lieventämään tuon Exploding Kittensin, koska ajattelin, että ehkäpä pääsen yli siitä, etten saa laittaa kissanpentuja blenderiin, jos pääsen edes räjäyttelemään niitä.
Jälleen peli jonka kortit ja säännöt ovat englanniksi. Mutta aiempien kokemuksien siivittämänä tartuin tähän jo hymyhuulin pelkoa tuntematta. Jälleen säännöt ovat simppelit ja korteissa vain vähän tekstiä ja ne on helppo oppia ulkoa yhden pelin aikana. Peli oli hauska ja vikkelä, sekä kompaktin kokoinen. Eikä tullut edes pahamieli kissanpentujen räjäyttämisestä. Plussat: helppo matkapeli, viihdyttävä ja nopea pikapeli. Miinukset: ehkä liiankin helppo, tosin välillä hyvä niin. Arvosana asteikolla 4-10: 9½
Olen harrastanut ratsastusta enemmän ja vähemmän 23 vuotta. Siihen on mahtunut jos jonkinlaista tippumista, kolhimista ja sattumusta. Lapsena sitä toki useimmiten vaan nousi ylös ja jatkoi matkaansa, mutta näin vanhemmalla iällä tippuminen yli puolentoista metrin korkeudesta kovasta vauhdista sattuu, joskus niin paljon että joutuu menemään lääkäriin. Koskaan ei ole sattunut vakavasti, mutta näistä lääkärikerroista mulla on muutamia hauskoja tarinoita kerrottavaksi.
Kuusi vuotta sitten olin istuntakurssilla ja ratsastin hevosella ilman jalustimia ja ilman käsiä. Hehe. Mulla on maailman surkein tasapaino ja sehän luonnollisesti johti siihen että kun hevonen siirtyi laukasta raviin ja teki siihen perään vielä hauskan pikku sivuloikan, niin minä tömähdin alas selästä. Nousin kyllä vielä takaisin, mutta selkäni huusi perkelettä. Kotimatka oli työn ja tuskan takana, kesti vartti kammeta autoon. Meinasin ajaa pikkuteitä varovaisuuttani, mutta tajusin miten kauan se veisi joten päräytin motaria. Vartin yritin päästä sitten autosta pois kotonani.
Seuraavana päivänä menin sitten lääkäriin. Hädin tuskin pystyin liikkua, istuutuminen, nouseminen ja kaikki sellainen otti aikansa. Selitettyäni tilanteen lääkärin ensimmäinen kysymys oli, että minkä kokoinen hevonen se oli. Onhan se toki eri asia pudota shetlanninponin tai isokokoisen jättiläishevosen selästä, mutta näytinkö minä 70 kiloineni siltä että minä olisin ylipäätään kovin pienellä ponilla voinut ratsastaa? Seuraavaksi lääkäri tiedusteli asustustani, eli mitä minulla oli päällä. Hämmennyin kysymyksestä mutta tajusin sitten hänen tietysti tarkoittaneen turvavarustuksia. Juu ei ollut turvaliiviä. Ei ei, en minä sitä tarkoittanut, lääkäri tarkensi. Oliko sinulla housut ja paita?
Öm. Mainitsinko että olin ratsastustunnilla. En pornoleffan kuvauksessa.
Seuraavaksi lääkäriä alkoi kiinnostaa muut elämäntapani, poltanko, juonko. Siinä vaiheessa olin jo sen verran huvittunut lääkärin kysymyksistä, joten vastasin että en putoamishetkellä tehnyt kumpaakaan. Lääkäri hermostui, kirjoitti reseptin panadolia ja pari päivää sairaslomaa, ja tähdensi että jos selkäkipu jatkuu niin älä tule tänne, mene työterveyslääkäriin. Minusta tapaturma ei ole työterveysasia, varsinkin kun sen vakuutus korvaa, mutta tein työtä käskettyä. Enpä tuolle lääkärille olisi toki mennytkään enää takaisin. Harmittaa kyllä että en koskaan tehnyt valitusta. Muistan lääkärin nimen vieläkin, en aio mennä hänen vastaanotolleen toiste :)
No se selkäkipuhan tosiaan sitten jatkui edelleen joten menin työterveyslääkärille. Olin jo kääntyä takaisin kun lääkäri esitti ensimmäisen kysymyksensä: tipuitko sinä laukasta vai normaalivauhdista? En tiedä mikä on hevosen normaalivauhti. En kyllä muista mitä vastasin. Ravissa se hevonen sillä tippumishetkellä oli, taisin siis vastata että normaalivauhdista. Onneksi tämä lääkäri otti minut kuitenkin vakavasti ja lähetti röntgeniin. Selästä löytyi lannerangan kahden sivuhaarakkeen murtuma. Vakavin ratsastustapaturmani, joskaan ei sekään kovin vakava ollut. 3-6 viikon ratsastuskielto ja that's it.
Viimeisen vuoden sisään oon useaan otteeseen paitsi tippuillut selästä niin myös rasittanut lääkäreitä sillä. Oma fyysinen kunto on melko heikossa hapessa, joten se että joka kerta sattuu, johtuu pitkälti siitä. Se että kunto on huono johtuu sairauksista ja sen sellaisista. Vuoden sisään oon tutkituttanut ainakin olkapäätäni jonka satutin hevosen kompastuttua allani. Ensin epäiltiin jänteen repeytymistä, mutta magneettikuvasta löytyi nivelpussin arpeutuma, joka taas oli johtunut olkapään sijoiltaan menemisestä siinä rytäkässä. Tämä johti sitten traumaperäiseen jäätyneeseen olkapäähän. Tapahtumasta on vuosi kohta, ja olkapää vaivaa edelleen. Niskani nyrjäytin viime syksynä kun tulin voltilla hevosen selästä alas sen pelästyttyä. Keväällä sen sijaan satutin käteni kun lensin maneesin seinän kautta hevosen jalkoihin ja hevonen pysähtyi kavio kämmenelläni. Juu, elämäni on jännittävää.
Joka tapauksessa lääkärissä tuli siis ravattua tiuhaan ja aina kertomukseni alkoi samoilla sanoilla: tipuin tuossa hevosen selästä. Kun keväällä menin sitten tuota kavion jäljen koristamaa kättäni esittelemään niin lääkärin ensimmäinen kommentti oli, että oletko sä aivan varma että ratsastus on sinun hyvinvointiasi tukeva harrastus. Pysähdyin. Mitä? Niin ei kun katselin tässä tätä sinun sairashistoriaasi. No tässä nyt on ollut kaikenlaista... Kumman vika se oli, lääkäri kysyi tiukkaan sävyyn. Sinun vai hevosen? Kyllä se ihan oma vikani oli, vastasin. Niinpä tietysti, lääkäri puuskahti. Aina te vaan puolustelette niitä hevosianne. Kun lähdin vastaanotolta, lääkäri vielä hihkaisi perääni, että valitse jatkossa sitten säyseämpi hevonen, vaikka niin tuskin tulee käymään.
Oon toki siitä onnellinen että aina olen selvinnyt vähin vammoin. Olen ollut paikalla kun ratsastuskaverilta on murtunut kallo, se oli ehkä pysäyttävin kokemus ikinä. Tuolla tytöllä oli kyllä kypärä päässään, mutta se viimeistään varmisti sen, etten itse ikinä nousisi hevosen selkään ilman kypärää. Tuo tyttö selvisi, ilman kypärää hän ei olisi selvinnyt ikimaailmassa. Estetunneilla olen usein ainoa, joka pitää turvaliiviä, mutta pidän sitä silti. Ehkä se naurattaa jotakuta, minua naurattaa vain se, että selviän vähemmillä vammoilla kun niitä volttejani sieltä hevosen selästä heittelen :)
Kaikki tekstin kuvat on ottanut Annukka S. ja niissä esiintyy minun lisäkseni Rontti, Julli ja Ferra.
Tiijätkö sen tunteen?
Minä tiedän. Menossa on kolmaskymmeneskolmas kesäni. Jos ei kouluaikojen pitkiä kesälomia lasketa mukaan, niin tulossa on yhdeksäs kesälomani. Ja joka kesä kaava on tismalleen sama.
Ensin odotetaan lomaa. Kesäloman odotus alkaa aktiivisesti joulun jälkeen. Viime vuonna se alkoi tosin jo marraskuussa, koska mulla oli masterplan, jonka suunnittelu vaati hivenen enemmän aikaa kuin normaalin kesäloman suunnittelu. Alkuvuosi on aikaa tutkia lomakohteita, tehdä listoja mitä haluaa tehdä, etsiä nettikaupoista uusia kesävaatteita, hankkia kesäkuntoa (joskaan tätä en koskaan vielä ole saavuttanut, ehkä ensi kesänä sitten?), haaveilla ja unelmoida maailman parhaasta kesästä täynnä hellettä, aurinkoa, rokkenrollia ja rakkautta. Helen Hoffnerin Summer of Love repeatille soimaan, täältä tullaan kesä!
Maalishuhtikuussa alkaa sitten kesälomien päättäminen työpaikoilla, joten silloin alkaa selvitä paitsi koska tämä vuoden huippukohta on, ja toisaalta myös että kenen kanssa mä ne kaikki kreisit kesäjutut teen, eli kenellä on samaan aikaan loma kuin mulla. Ai ei kellään? No mutta toisaalta kesällä ihmiset on iloisia ja sosiaalisia, voin kulkea yksin rannasta rantaan ja terassista terassille ja löytää uusia kesäihmisiä elämääni. Vaikka olen ujo ja arka lapsi, niin kesällä on helppo tutustua ihmisiin, menet vaan paikalle ja sulla on kymmenen uutta ystävää välittömästi.
Paria viikkoa ennen alkaa laskeminen. TJ 9. Onhan matkat jo varattu? TJ 7 Onhan sortsit jo kaivettu esiin? TJ 5, onhan auto jo tankattu ja pakattu? TJ 3, onhan skumppa jo kylmenemässä? TJ 2, onhan aurinkorasva jo levitetty? TJ 1, hengitä. TJ 0. BOOOOOOOOOOM!
Ja sitten sitä lähtee töistä, tunnin etuajassa koska LOMALOMALOMALOMALOMALOMA, matkaat bussilla kotiin ja katsot kuinka vesisade tippuu pitkin bussin ikkunaa. Ja sä meet kotiin ja laitat taas sen Summer of Loven soimaan ja tanssit pitkin yksiötäsi. LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA. Ja sitten. Sitten sitä voisi vaikka levätä hetken aikaa. Ehkä siivota. Lähteekö kukaan terassille? Ai siellä sataa edelleen. En mä sinne yksin kyllä viitsi mennäkään. Ei se haittaa, onhan lomaa vielä jäljellä.
Ja ennen kuin huomaatkaan niin se on ohi. Joko sä olet varmistanut ettei sekuntiakaan kesästä mene ohi ja viipottanut eessuntaassun sellaista kyytiä että olet loman jälkeen entistäkin väsyneempi. Maanantaina Linnanmäki, tiistaina Särkänniemi, teskiviikkona Ranuan eläinpuisto, torstaiperjantai Ruotsin laivalla, lauantaina mökille ja sunnuntaina jo kotio sieltä ettei loma mene pelkäksi mökillä makaamiseksi. Tai sitten sä et ole tehnyt mitään. Ja kun yhtenä päivänä katsot kalenteriasi ja tajuat että työt alkaa huomenna, sä mietit että mitä tässä tapahtui. Kreisikesä 2015. Summer of Love ja rokkenrollia. Missä ne oli?
Ja sitten sä palaat töihin ja ajattelet että noh, ensi kesänä sitten. Kreisikesä 2016. Paras kesä EVER!!!
Mä rakastan kesää yli kaiken. Mutta jos joku kysyy että mikä on mun suosikkivuodenaikani, vastaan aina kevät. Koska parasta maailmassa on odottaa jotain saapuvaksi. En ole ihminen joka elää hetkessä, tässä ja nyt. Elän aina tulevassa tai sitten menneessä. Rakastan suunnitella ja odottaa, rakastan myös muistella. Olipa upea kesä, saisipa sen takaisin. Vaikken tehnytkään mitään.
Kesäloman alkamiseen on tätä kirjoittaessa TJ 4. Tilasin helteetkin alkamaan silloin. Olkaa hyvä vain.
Helsinkiläiset on ryhmä, joista
riittää mielipiteitä miltei kaikilla suomalaisilla. Googlasin sanan
”helsinkiläiset” ja sain seuraavanlaisia hakutuloksia:
”Miksi helsinkiläiset aina
jaksavat haukkua meitä muita?”
”Miksi helsinkiläiset puhuvat
niin vammaisesti?”
”Helsinkiläiset halusivat
torstaina kovasti ämpäreitä”
”Helsinkiläiset ovat omahyväisiä
paskiaisia”
Olen itse asunut Helsingissä 32
vuotta. 9 kuukautta siitä asuin
Kuopiossa, mutta sitä ei lasketa koska olin koko senkin ajan kirjoilla
Helsingissä. Opiskelin Kuopion yliopistossa ja ensimmäisinä päivinä meillä oli
joku tutustumisleikki tutoreiden kanssa. ”Moi oon Päivi ja oon Helsingistä” oli
ne sanat, jotka olisin voinut jättää sanomattakin. Siihen asti ihan mukavat
kanssaopiskelijatoverini lakkasivat puhumasta mulle ja musta tuli vihollinen.
Helsinkiläinen. Sama oli tapahtui muutama vuosi myöhemmin kuin Seinäjoen
leirintäalueella grillattiin kaveriporukalla makkaraa ja juteltiin muiden
grillaajien kanssa. Kun selvisi, mistä olemme kotoisin, kanssagrillaajamme
totesivat, että ”okei me ei puhuta enää teille”. Nauroimme kohteliaasti hyvälle
vitsille. Sitten tajusimme, ettei se ollut vitsi, he eivät oikeasti enää
puhuneet meille, olimmehan me vihollisia. Helsinkiläisiä. Tästä on tullutkin
läppä kaveripiirissä, kun menemme mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin niin
muistutamme aina toisiamme, ”hei me ollaan sitä Lahdesta”.
32 helsinkiläisvuoteni aikana
olen nyt jokatapauksessa tullut siihen lopputulokseen, että helsinkiläisiä on kuutta
alatyyppiä. Monet niputtavat kaikki samaan, mutta se ei pidä lainkaan
paikkansa. Tässä ne tulee:
1. Hesalainen. Hesalainen on muuttanut
Helsinkiin jostain muualta. Hesalaiselle Helsinki voi olla olosuhteiden pakko
tai sitten koko elämän aikainen unelma. Yleensä tuota ensin mainittua.
Hesalainen muuttaa usein takaisin maakuntiin kun on saanut opintonsa tms.
pääkaupungissa päätökseen. Joku stadilainen saattaa vahingossa sisäisesti
oksentaa kun hesalainen esittelee itsensä hesalaisena, mutta maailmanlopusta
siinä ei kuitenkaan ole kyse. Sekä omat vanhempani että kihlattuni ovat muuten hesalaisia.
Eli oman kokemukseni perusteella mahtavaa sakkia!
2. Stadilainen. Stadilainen on
stadista. Syntynyt täällä, elänyt täällä ja elää todennäköisesti lopun elämänsä
täällä, ja vaikka muuttaisi maalle on sydämeltään aina stadilainen. Stadilainen
saattaa puhua ärsyttävällä tavalla, varsinkin jos on vanhan polven Sörkan
kundeja tai vastaavia. Mutta eikö turkulaisetkin puhu aika hassusti? Saatikka
savolaiset? Stadissa ei ehkä ole omaa murretta, mutta puhetapa on silti omaa
luokkaansa. Moni pönde ottaa loukkauksena sen jos ei hogaa mitä stadilainen
yrittää sanoa. Stadilainen ei tee sitä kuitenkaan loukatakseen pöndeä, ei kai
pöndekään käytä murresanoja vittuilutarkoituksessa?? Itse oon stadilainen.
Toinen jalka paljaanakin, koska äitini käväisi Helsingissä syntymässä aikanaan.
3. Vittu mä oon hesalainen. Vittu mä
oon hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Ja on ihan helkkarin
ylpeä siitä. Nyt hän on vihdoin suuressa metropolissa ja päässyt eroon pienen
paikkakunnan sisäsiittoisuudesta. Vittu mä oon hesalainen on nyt hesasta ja
unohtaa oman kotipaikkansa murteen viikossa kun harjottelee puhumaan niin kuin
hesalaiset. Vittu mä oon hesalaisella on pissiä päässä pienen kylän verran ja
hän luulee olevansa maailman napa.
4. Vittu mä oon stadilainen. Sen
verran on nyt pakko vetää kotiin päin, että luulin että nämä ihmiset ovat
pelkkää urbaania legendaa. Kunnes kohtasin tällaisen. Oltiin tulossa
Länsisatamasta ratikalla ja tungimme itsemme täpötäyteen raitiovaunuun. Niin
täpötäyteen, että oikeastaan meidänkään ei olisi pitänyt siihen kaljakärryjemme
kanssa mahtua, mutta koska olimme olleet ensimmäiset pysäkillä odottajat, ja
koska ovi ei tullut meidän kohdalle niin ärsytti sen verran että oli pakko
puskea sisään. Ja kun me olimme päässeet sisään ilmestyi paikalle Vittu mä oon
stadilainen. Jo valmiiksi liiskaantuneet mummot kiljuivat, että et tule, et
tule, mutta Vittu mä oon stadilainen puski sisään tavaroinensa ja huusi että
stadilainen mahtuu aina. Kaljalaatikot nojasi mun reittä vasten ja painoivat
jättimäiset mustelmat siihen, tukea hän otti mun kärryistäni niin että mulla
oli työ ja tuska pitää kärryni, itseni ja isokoinen Vittu mä oon stadilainen
pystyssä heiluvassa ratikassa. Koko ratikkamatkan mies teki harvinaisen
selväksi että asuu Rööperissä, stadi on stadi ja muut ei ole mitään ja että
stadilainen ei kävele tällästä matkaa. Kihlattuni kertoi olevansa hesalainen
itsekin ja mies oksensi sisäisesti hivenen. Eiköhän tämä riitä kuvaukseksi.
Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.
5. ”Helsinkiläinen”. Tavataan myös nimillä
”stadilainen” tai ”hesalainen”. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat helkkarin ylpeitä
omasta helsinkiläisyydestään ja tekevät sen selväksi. Erona Vittu mä oon
hesalaisiin ja Vittu mä oon stadilaisiin on se, ettei nämä oikeasti edes ole
helsinkiläisiä. Pääsääntöisesti he asuvat Vantaalla, jokunen ehkä Espoossakin.
Tälläisenkin tapasin kerran reissuillani. Istun joensuulaisessa ravintolassa
ystävieni kanssa, kun herrasmies ilmestyy eteeni. ”Saaks tähän zittaa?” mies
kysyy suhauttaen ässää merkitsevästi. ”Juu istu vaan”, vastasin. Mies keräili
hiukan itseään kun en heti innostunutkaan hänen stadilaisesta aksentistaan ja
esittäytyi sitten. ”Moi, mä oon Pena ja mä oon stadist!”. Kiva. Mistä päin
stadia oot, kysyin. Miehen kasvoille leviää itsevarma leveä hymy kun hän
vastaa: ”Tiksist” (=Tikkurila=sijaitsee Vantaalla). Vau. Hymyilin miehelle ja
vastasin: ”Mä oon Päivi, mä oon Pasilasta (=sijaitsee Helsingissä)”. Mies ei
ollut enää halukas keskustelemaan kanssani, vaan nousi ylös ja poistui
paikalta. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää kellistikö mies tuona iltana
jonkun noilla iskureploillaan. En ehkä kovin suurta panosta laittaisi ”kyllä”
–vaihtoehdolle.
6.Helsinkiläinen. Ne jotka eivät
suostu kuulumaan mihinkään yllä olevista alatyypeistä. Ihan vaan normaalit
täällä asuvat ihmiset.
Helsinki Pride –viikko alkoi eilen ja sen kunniaksi aion
kertoa teille 10 syytä miksi homous on väärin ja miksei homoavioliittoja tule
salliman.
1. Homous on luonnotonta. Ihminen on kautta aikain elänyt
luonnonmukaista elämää. Me ajelemme autoilla asfaltilla päällystettyjä teitä
pitkin, pukeudumme tekokuiduista valmistettuihin vaatteisiin ja korjaamme huonoa
näköämme silmälasein. Sosiaalista elämää harjoitamme täysin luonnonmukaisesti
Facebookin, Instagrammin ja Twitterin välityksellä.
p.s. itse asiassa homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa ja
eläinkunnassa joten oikeastaan se on luonnollista… mutta ei mainita sitä nyt
tässä!
2. Koska raamattu kieltää sen. Olenhan kaikin puolin täysipainoinen
kristitty. Rukoilen päivittäin, käyn sunnuntaisin kirkossa, juhannuksena muutan
veden viiniksi ja tarjoan koko kylälleni juhannusateriana viisi leipää ja kaksi
kalaa. Pidän orjia, kivitän viholliseni, en syö mereneläviä, enkä hyväksy
naista kirkossa. Kyllä koko yhteiskunnan on elettävä tuon satukirjan mukaisesti
vain koska minä uskon että se on totta.
3. Ikiaikaista avioliittolakia ei tule muuttaa. Laki on
kuitenkin ollut koskematon tuossa nykyisessä muodossaan jo vuodesta 2012.
4. Avioliittolakia ei tule muuttaa noin pienen vähemmistön
vuoksi. Yleensä kuitenkin sitä muutetaan vain enemmistön vuoksi. Lakia on
muutettu esim. sen merkittävän enemmistön vuoksi, joka on tullut raiskatuksi
avioliitossa.
5. Tätä menoa hyväksytään sitten pedofiiliset avioliitot sekä
avioituminen koiran kanssa. Kuitenkin kahden aikuisen ja täysjärkisen ihmisen
keskinäinen sopimus on täysin verrattavissa asioista sopimiseen lapsen tai
koiran kanssa.
6. Lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. Siksi vaadin
myös yksinhuoltajilta lasten poistoa. Toisen vanhemman kuoltua on ehdottomasti
lapset otettava huostaan. Pitkät työmatkat tai ulkomaankomennukset voidaan myös
laskea tähän kastiin, lapset vaan pois niin vastuuttomilta perheiltä. Kyllä
jopa hakkaava ja hyväksikäyttävä isi on aina parempi kuin kaksi äitiä.
7. Homojen lapsia kiusataan koulussa. Opettajien lapsia muuten
kiusataan myös, minua ainakin kiusattiin. Ja jokaista silmälaseja käyttävää
lasta ihan varmasti myös. Lapset siis pois opettajilta ja likinäköisiltä!
Kiusaaminen on kuitenkin aina kiusattavan ja hänen vanhempiensa vika, syy ei
koskaan ole kiusaajan kotikasvatuksessa tms.
8. Ihmissuku ei jatku. Ihmisiähän tarvitaan maailmaan
lisää, meitä ei ole täällä vielä tarpeeksi! Ja tämä nykyinen linja eittämättä johtaa
siihen että heterous katoaa ja kaikista tulee homoja. Kuka sitten enää
synnyttää tänne uusia lapsia? Homot kun eivät voi synnyttää.
9. Homous on muotia. Esim. se pikkukylän homopoika jota vedellään
päivittäin turpaan ja jonka päätä uitetaan vessanpöntössä on homo vain, koska
se on niin muodikasta!
10. Homojen avioliitot loukkaavat minun heteroavioliittoani. En
vielä tiedä miten mutta näin sen on oltava!
Loppuun vielä se otsikossa lupaamani homorummutus:
