Helsinkiläiset

Helsinkiläiset on ryhmä, joista riittää mielipiteitä miltei kaikilla suomalaisilla. Googlasin sanan ”helsinkiläiset” ja sain seuraavanlaisia hakutuloksia:

”Miksi helsinkiläiset aina jaksavat haukkua meitä muita?”

”Miksi helsinkiläiset puhuvat niin vammaisesti?”

”Helsinkiläiset halusivat torstaina kovasti ämpäreitä”

”Helsinkiläiset ovat omahyväisiä paskiaisia”

Olen itse asunut Helsingissä 32 vuotta. 9 kuukautta  siitä asuin Kuopiossa, mutta sitä ei lasketa koska olin koko senkin ajan kirjoilla Helsingissä. Opiskelin Kuopion yliopistossa ja ensimmäisinä päivinä meillä oli joku tutustumisleikki tutoreiden kanssa. ”Moi oon Päivi ja oon Helsingistä” oli ne sanat, jotka olisin voinut jättää sanomattakin. Siihen asti ihan mukavat kanssaopiskelijatoverini lakkasivat puhumasta mulle ja musta tuli vihollinen. Helsinkiläinen. Sama oli tapahtui muutama vuosi myöhemmin kuin Seinäjoen leirintäalueella grillattiin kaveriporukalla makkaraa ja juteltiin muiden grillaajien kanssa. Kun selvisi, mistä olemme kotoisin, kanssagrillaajamme totesivat, että ”okei me ei puhuta enää teille”. Nauroimme kohteliaasti hyvälle vitsille. Sitten tajusimme, ettei se ollut vitsi, he eivät oikeasti enää puhuneet meille, olimmehan me vihollisia. Helsinkiläisiä. Tästä on tullutkin läppä kaveripiirissä, kun menemme mihin tahansa vieraaseen kaupunkiin niin muistutamme aina toisiamme, ”hei me ollaan sitä Lahdesta”.

 

32 helsinkiläisvuoteni aikana olen nyt jokatapauksessa tullut siihen lopputulokseen, että helsinkiläisiä on kuutta alatyyppiä. Monet niputtavat kaikki samaan, mutta se ei pidä lainkaan paikkansa. Tässä ne tulee:

1. Hesalainen. Hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Hesalaiselle Helsinki voi olla olosuhteiden pakko tai sitten koko elämän aikainen unelma. Yleensä tuota ensin mainittua. Hesalainen muuttaa usein takaisin maakuntiin kun on saanut opintonsa tms. pääkaupungissa päätökseen. Joku stadilainen saattaa vahingossa sisäisesti oksentaa kun hesalainen esittelee itsensä hesalaisena, mutta maailmanlopusta siinä ei kuitenkaan ole kyse. Sekä omat vanhempani että kihlattuni ovat muuten hesalaisia. Eli oman kokemukseni perusteella mahtavaa sakkia!

2. Stadilainen. Stadilainen on stadista. Syntynyt täällä, elänyt täällä ja elää todennäköisesti lopun elämänsä täällä, ja vaikka muuttaisi maalle on sydämeltään aina stadilainen. Stadilainen saattaa puhua ärsyttävällä tavalla, varsinkin jos on vanhan polven Sörkan kundeja tai vastaavia. Mutta eikö turkulaisetkin puhu aika hassusti? Saatikka savolaiset? Stadissa ei ehkä ole omaa murretta, mutta puhetapa on silti omaa luokkaansa. Moni pönde ottaa loukkauksena sen jos ei hogaa mitä stadilainen yrittää sanoa. Stadilainen ei tee sitä kuitenkaan loukatakseen pöndeä, ei kai pöndekään käytä murresanoja vittuilutarkoituksessa?? Itse oon stadilainen. Toinen jalka paljaanakin, koska äitini käväisi Helsingissä syntymässä aikanaan.

3. Vittu mä oon hesalainen. Vittu mä oon hesalainen on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Ja on ihan helkkarin ylpeä siitä. Nyt hän on vihdoin suuressa metropolissa ja päässyt eroon pienen paikkakunnan sisäsiittoisuudesta. Vittu mä oon hesalainen on nyt hesasta ja unohtaa oman kotipaikkansa murteen viikossa kun harjottelee puhumaan niin kuin hesalaiset. Vittu mä oon hesalaisella on pissiä päässä pienen kylän verran ja hän luulee olevansa maailman napa.

4. Vittu mä oon stadilainen. Sen verran on nyt pakko vetää kotiin päin, että luulin että nämä ihmiset ovat pelkkää urbaania legendaa. Kunnes kohtasin tällaisen. Oltiin tulossa Länsisatamasta ratikalla ja tungimme itsemme täpötäyteen raitiovaunuun. Niin täpötäyteen, että oikeastaan meidänkään ei olisi pitänyt siihen kaljakärryjemme kanssa mahtua, mutta koska olimme olleet ensimmäiset pysäkillä odottajat, ja koska ovi ei tullut meidän kohdalle niin ärsytti sen verran että oli pakko puskea sisään. Ja kun me olimme päässeet sisään ilmestyi paikalle Vittu mä oon stadilainen. Jo valmiiksi liiskaantuneet mummot kiljuivat, että et tule, et tule, mutta Vittu mä oon stadilainen puski sisään tavaroinensa ja huusi että stadilainen mahtuu aina. Kaljalaatikot nojasi mun reittä vasten ja painoivat jättimäiset mustelmat siihen, tukea hän otti mun kärryistäni niin että mulla oli työ ja tuska pitää kärryni, itseni ja isokoinen Vittu mä oon stadilainen pystyssä heiluvassa ratikassa. Koko ratikkamatkan mies teki harvinaisen selväksi että asuu Rööperissä, stadi on stadi ja muut ei ole mitään ja että stadilainen ei kävele tällästä matkaa. Kihlattuni kertoi olevansa hesalainen itsekin ja mies oksensi sisäisesti hivenen. Eiköhän tämä riitä kuvaukseksi. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

  

5. ”Helsinkiläinen”. Tavataan myös nimillä ”stadilainen” tai ”hesalainen”. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat helkkarin ylpeitä omasta helsinkiläisyydestään ja tekevät sen selväksi. Erona Vittu mä oon hesalaisiin ja Vittu mä oon stadilaisiin on se, ettei nämä oikeasti edes ole helsinkiläisiä. Pääsääntöisesti he asuvat Vantaalla, jokunen ehkä Espoossakin. Tälläisenkin tapasin kerran reissuillani. Istun joensuulaisessa ravintolassa ystävieni kanssa, kun herrasmies ilmestyy eteeni. ”Saaks tähän zittaa?” mies kysyy suhauttaen ässää merkitsevästi. ”Juu istu vaan”, vastasin. Mies keräili hiukan itseään kun en heti innostunutkaan hänen stadilaisesta aksentistaan ja esittäytyi sitten. ”Moi, mä oon Pena ja mä oon stadist!”. Kiva. Mistä päin stadia oot, kysyin. Miehen kasvoille leviää itsevarma leveä hymy kun hän vastaa: ”Tiksist” (=Tikkurila=sijaitsee Vantaalla). Vau. Hymyilin miehelle ja vastasin: ”Mä oon Päivi, mä oon Pasilasta (=sijaitsee Helsingissä)”. Mies ei ollut enää halukas keskustelemaan kanssani, vaan nousi ylös ja poistui paikalta. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää kellistikö mies tuona iltana jonkun noilla iskureploillaan. En ehkä kovin suurta panosta laittaisi ”kyllä” –vaihtoehdolle.

6.Helsinkiläinen. Ne jotka eivät suostu kuulumaan mihinkään yllä olevista alatyypeistä. Ihan vaan normaalit täällä asuvat ihmiset.